Viimeisimmät artikkelit

Kuka arvostelisi Peppi Pitkätossua?

Astrid Lindgrenin (1907–2002) tunnetuin luomus, Peppi Pitkätossu, ilmestyi vuonna 1945. Peppi on saavuttanut maailmanmaineensa jo kauan sitten. Jo vuonna 1968 Peppi oli käännetty 30 kielelle. Peppi on valloittanut Amerikankin, vaikka Lindgrenin muu tuotanto on siellä suhteellisen tuntematonta. Peppiä ei arvostella enää. Hän on saavuttanut haavoittumattomuuden. (Tämä artikkeli on ilmestynyt alkujaan Kritiikin Uutiset – Kritikernytt -lehden numerossa 4/2008.)

”Hur kan du vara så säker?” Reflektioner över förhållandet mellan analys och upplevelse av musik

Musik är komposition eller improvisation, musik är beroende av ett framförande, musiken relaterar alltid till Historien med stort h, och historien med litet h, varmed jag avser det som kallas uppförandepraxis – alltså detta med hur man spelade Bach på Bachs tid och med vilka instrument. (Denna artikel publicerades ursprungligen i Kritiikin Uutiset – Kritikernytt 2/2008.)

Esitystaiteen ja performanssin haasteista kritiikille

Viime vuosikymmenten performanssitaide on tulosta pääsääntöisesti teatterin ja kuvataiteen kentillä tapahtuneiden eriytymisten, erojen ja uusien kytkentöjen leikistä. Tällainen muotoa muuttava tila vaatii jatkuvaa uudelleenmäärittelyä. Määrittelijöinä on esiintynyt taiteen tutkijoita, taiteilijoita, tuottajia, kuraattoreita, eli kaikkia niitä osapuolia, jotka vaikuttavat puheena olevaan prosessiin. (Tämä artikkeli on ilmestynyt alkujaan Kritiikin Uutiset – Kritikernytt -lehden numerossa 1/2008.)

Lapsipornoistuminen ja kulttuurikritiikki

Toisin kuin ihmiset kuvittelevat, lapsipornon kulutus ja levittäminen netissä ovat lain sallimia ja ihmisten suosimia toimintamuotoja, nimittäin jos lapsipornolla tarkoitetaan vapaapääsyisten sivujen teinipornoa, jota nostin esiin teoksessani Neitsythuorakirkko Kluuvin galleriassa. (Tämä artikkeli on ilmestynyt alkujaan Kritiikin Uutiset – Kritikernytt -lehden numerossa 2/2008.)

Kritiikin Uutisten uutiskirje 16.7.2023

Kritiikin Uutisten kesäkirjeessä Markku Pirin ja Marita Liulian haastattelu Sipoon Gumbostrandin kesänäyttelyn tiimoilta, Ville Hytösen pride-henkinen kesäkolumni Popeda-yhtyeestä ja juttupaketti SARV:in Kritiikki näkyy! -hankkeesta sekä lehden muuta artikkelitarjontaa.

Maailmanmatkaajat kohtaavat: Marita Liulia ja Markku Piri Gumbostrandin kesänäyttelyssä

Eteläisen Sipoon idyllisessä merimaisemassa alle 30 kilometrin päässä Helsingin keskustasta sijaitsee Gumbostrand Konst & Form -taidekeskus, jonka John Hartwall perusti vuonna 2012 entiseen K. Hartwallin tehdasrakennukseen. Taidegallerian kesänäyttely rakentuu taiteilija-ohjaaja Marita Liulian maalauksista ja muotoilija-taiteilija Markku Pirin lasitöistä.

Miksi ikävöin jo nyt Popedaa?

”Tofua ja perunaa”, kuulen kahdeksanvuotiaan laulavan Skodan takapenkillä heleällä lapsen äänellä. Hän on kanssani samaa mieltä siitä, että Popeda on hyvä orkesteri, mutta lihansyönti on suorastaan hölmöyttä. Siksi olemme ottaneet tavaksi hieman korjata radiosta soivaa tamperelaisen rockin äijäkkäimmän orkesterin hittikappaletta ”Lihaa ja perunaa”.

Hyvä romaani on hauska, hyödyllinen ja eteenpäin katsova – Yrjö Varpiolta Alex Matson elämäkerta

Alex Matsonin näkemys kirjallisuudesta ja taiteesta luontevasti jokapäiväiseen elämään liittyvänä asiana on melko lailla vastakkainen sitkeästi elävälle sivistyspelkoiselle käsitykselle, että taide on harvoille kuuluvaa luksusta, jonka pariin tavallisella rahvaalla ei ole varaa eikä riittäviä henkisiä varustuksiakaan. Haastattelussa Matsonista elämäkerran kirjoittanut Yrjö Varpio.

Nukketeatterintekijän muotokuva – Jonnakaisa Risto sai Kritiikin Kannukset 2023

Suomen arvostelijain liitto SARV myönsi vuoden 2023 Kritiikin Kannukset -palkinnon Korhosen muotokuva -esityksen tekijälle ja näyttelijälle, Vaurioteatterin Jonnakaisa Ristolle. Tässä haastattelussa Risto kertoo opintiestään aikuisnukketeatterin ja nuketuksen maailmaan, sekä tietenkin työstään punkahtavan Vaurioteatterin parissa, jonka hän perusti vuonna 2018.

Algoritmin orjat

Milloin ei muka ehdi, milloin ei pysty keskittymään, on kiirettä pitänyt töissä... Kännykkä on kieltämättä puoleensavetävä kapistus, eikä ajanhallinta ole helppoa, mutta toimittajat suhtautuvat ”keskittymiskyvyn kollektiiviseen romahdukseen” ja teknologian vaikutuksiin hämmentävän alistuneesti.
bursa escort