Viimeisimmät artikkelit

”Heikkous, nimesi on nainen” eli 1900-luvun laajakirjoista misogyniaa *

”Paksun ja muodottoman” naisen istumalihakset ovat ”tavallisesti erikoisen voimakkaasti kehittyneet”, joten hänen yllään pitkät housut ovat ”hirveät”, koska ne korostavat tuota ”surullista tosiseikkaa”. Vuonna 1951 Hyvinpukeutuva nainen -teos (”koonnut” Irma Andersin) pyrki neuvomaan ”eleganssia tavoittelevia”.

Opas itselliseen elämään

Suomessa toimi vuonna 2021 muissa kuin maatalousammateissa 198 000 yksinyrittäjää. He työskentelevät useilla eri aloilla ja vaihtelevissa olosuhteissa, mutta monessa perusasiassa kaivattu apu ja neuvot ovat kaikille yhteisiä.

Miehet jotka vihaavat miehiä

Edellisessä kolumnissani väitin, että ”monia ikäryhmäni suomalaisia mieskirjoittajia tuntuu vaivaavan miesmasennus, jonka estetiikka perustuu valjuun, haavoittuneeseen, melankoliseen voimattomuudentunteeseen”. Mielessäni pyöri, ei erityisen jäsennellysti, muun muassa sellaiset äskettäin lukemani teokset kuten Antti Hurskaisen Kuihtuminen, Harry Salmenniemen Varjotajunta ja Pontus Purokurun Haavamaa.

Teatteri ympärillämme – T-efektin esikoiskirja jatkaa luontevasti kollektiivin työtä

Mitäpä jos teatteritieteilijä yhdistäisi teoreettista osaamistaan henkilökohtaiseen, kokeilevaan ja tekstilajeilla ilakoivaan kirjoittamiseen? Näin toimitaan T-efektissä. Vuodesta 2019 teatteria käsitteleviä tekstejä verkkosivuilleen kirjoittanut ryhmä julkaisi marraskuussa ensimmäisen kirjansa Me teatterissa, teatteri meissä.

Huutoja tyhjyyteen ja valoa horisontissa? Kuvataidekritiikin tila -keskustelutilaisuudessa ei tyydytty vain voivottelemaan

Suomen arvostelijain liiton kuvataidejaos järjesti torstaina 26.10. Kuvataidekritiikin tila -keskustelutilaisuuden Helsingissä Galerie Anhavalla. Paneeliin osallistunut kriitikko, jaoksen hallituksen jäsen Petteri Enroth tiivistää keskustelun antia, johon sisältyi rutkasti näkökulmia esimerkiksi valtion roolista kritiikin turvaajana aina siihen, miten kritiikin ja muun kulttuurijournalismin suhdetta voisi ajatella uusiksi.

Oleileminen ja aika

Aluksi vastustin äänikirjoja periaatteesta. Lukeminen on lapsen työtä, minä ehkä ajattelin. Se oli tehtävä, ei laulaen, mutta mukisematta. Kommuunissa, missä asuin parikymppisenä kilpailtiin siitä, kuka lukee sivun Thomas Mannin (1875–1955) Taikavuorta (1924) ääneen lyhyimmässä ajassa. En ole koskaan ollut kovin nopea lukemaan.

Turvarakenteet

”Eräänä keväisenä aamuna auton rattia tunnustellessaan hän havahtuu kysymään: mikä on romaani? Onko romaanilla sääntöjä tai selkeitä rajoja? Onko olemassa ’romaanin rakenne’?” Auton ratin takana voi havahtua kysymään mitä vain, miksei sitten romaanin rakennetta. Asioiden välillä voi myös nähdä loogisen yhteyden: ratilla ohjataan autoa, mieli kuljettaa romaania.
bursa escort