Pääkirjoitukset

Hyvä digi, paha digi? Intiimisti eli ei?

Kritiikin Uutisten syksyn aloittaa Ville Hämäläinen kritiikillään Ellun Kanojen antologiasta Mitä tapahtuu huomenna lukemiselle. Kun pohditaan lukemisen tulevaisuutta, silloin tuskin voi välttää hyväsome–pahasome -dialektiikkaa, ja juuri sitä Hämäläinenkin tekstissään käy läpi. Aiheen parissa painitaan muutenkin Kritiikin Uutisten alkusyksyn tarjonnassa.

Henkilökohtaisella otteella – Juhlavuoden juttuantia SARVissa & Kritiikin Uutisissa

Eikö jo toinen niistä askelmista, jotka virittävät ihmisolennossa kiinnostuksen taiteeseen ja kulttuuriin, ole kriitikon näkökulma? (Nimitettäköön ensimmäistä lumoutumiseksi.) Vaikka kaikista meistä ei tule ammattikriitikoita, kuten ei myöskään ammattitaiteilijoita, jokin yliyksilöllinen vaisto ihmisessä viettää siihen suuntaan. Tämän voimavaran kultivoiminen on kulttuurin, niin taiteen kuin sen kritiikin, yksi tehtävä.

Vähän voodoota: spirituaalisesta käyttöesineestä museotaiteeksi ja takaisin

Reaktivaatio – spirituaalisen voiman palauttaminen teosesineelle – ei ole voodoossa mikään yleinen proseduuri, mutta sellaiseen on tullut tarve, kun voodooesineistöä palautetaan länsimaista niiden alkusijoille. Päätoimittajan ristiriitaisia ja potentiaalisesti hereettisiä mietteitä taiteesta ja spirituaalisesta voodoon innoittamana.

Kritiikin uudet suuntimat

Vaikka vastatuulet lepattavat välillä purjeita, niin luovikoon taide, kulttuuri ja syvällinen kritiikki yhteiskunnassamme uusille raikkaille vesille. Navigoikaamme kulttuurisen muistin merillä, taivaan merkit ja pohjavirrat tutkien!

Murskakritiikkiä ja taidevandalismia

Kesän mieltäkiinnittävin taidekritiikki Suomessa ilmestyi mitä ilmeisimmin Brittein saarilla. The Guardian -lehden kriitikko Jonathan Jones lyttäsi Lontoon Kuninkaallisessa taideakatemiassa lokakuun lopulle avoinna olevan Helene Schjerfbeckin (1862–1946) teosten näyttelyn.

Marraskuisia immersioita

Ennen kuin tämä vuosi kääntyy aivan lopuilleen otamme Kritiikin Uutisissa käsittelyyn pienten juttusarjojen muodossa muutaman ajankohtaisen teeman. Toinen niistä on elokuvakritiikin nykytila, toinen immersiivisyys taiteessa, josta Amos Rexin avausnäyttely on yksi esimerkki.

Kauas katsomisesta

Viitisentoista vuotta sitten kirjoitin erääseen tiedejulkaisuun kolumnitekstiä, jonka otsikko oli ”Kauas katsomisesta”. Tai olisi ollut. Itsekritiikkini esti tekstin tarjoamisen ja julkaisemisen aikoinaan. Koska viime mainittua ei ehkä enää ole, jatkan siitä mihin silloin jäin.
bursa escort