Ajankohtaista SARV

Viimeisimmät artikkelit

Tietokirjakritiikin kolme teetä: tieto, tekijyys ja tarina

Kaikesta Suomessa julkaistusta kirjallisuudesta noin 80% on tietokirjallisuutta, ja suosio on suurta myös lainaustilastoissa. Tiedon kohteiden, tyylien ja käsittelytapojen kirjo vaatii kriitikolta aiempaa suurempaa nyanssien tajua. Vaikka faktan muotokirjo ja kysyntä on suurta, sen arvottamisen perusteista ei juuri keskustella. Ainakin kysymykset tietokirjan tiedosta, tekijyydestä ja tarinallisuudesta ovat faktatulvan pyörteissä entistä tärkeämpiä.

Kummitteleva tarjoiluehdotus 2050-luvulle – ANTI-festivaali 2020

Sinusta on tullut planetaarisen tason geofyysinen voima. Se sinä olet. Ihminen. Kävelet iltapäivän satiinisessa, pehmeässä ja kiiltävässä pimeydessä. Jäntevä ruumiisi liikkuu pitkin kaupunkia ja painovoima vauhdittaa taianomaisesti askeleitasi. Muistelet ystävän kissaa, jota silitit ennen kuin matkustit Kuopioon katsomaan nykytaiteen ANTI-festivaalin esityksiä.

Kontula Electronic on pieni ja hento utopia

Kaupunkifestivaalin järjestämiseen sisältyy väistämättä hiekkakenttä- ja peltotapahtumia laajempi kannanotto julkiseen tilaan ja siihen, mistä kaupunkielämässä järjestäjien mielestä on kyse. Keväällä 2016 ensimmäistä kertaa järjestetty Kontula Electronic on nimeään myöten lausunto lähiöiden, tai niihin liittyvien mielikuvien, energisoimisen puolesta.

Mitä tarinassa tapahtuu kun kriisi vaihtuu traumaan?

Kolmessa viime kevään käännösproosateoksessa on kiinnostava yhteinen sisällöllinen seikka: niissä kyseenalaistetaan väkivallan ilmentymät tarinan keskeisenä tehokeinona. Teokset ovat Rachel Cuskin Ääriviivat-trilogia, Judith Schalanskyn Kaukaisten saarten atlas ja Herman Kochin Suomen päivät. Kun kaikkien kolmen teoksen kertomisen moottorina on kriisi, joka täyttää trauman tunnusmerkit, voisiko olla että juuri sen vuoksi ne onnistuvat esittämään raikkaita ja tähän aikaan hyvin sopivia kysymyksiä kaunokirjallisesta tarinasta?

Kuin hullu puurosta? Tuhat ja yksi teatteriarvostelua

Kirjoitin tuhat teatteriarvostelua päivälehtiin. Noin sadankolmenkymmenen Kansan Uutisissa julkaistun arvostelun jälkeen vuonna 1992 oli Aamulehti lakannut olemasta Kokoomuksen äänenkannattaja. Se oli minusta ideologisesti kivaa, sillä samana vuonna Aamulehden journalistinen toimituspäällikkö Erkka Lehtola (1937–2005) kysyi, alkaisinko arvioida lehteen pääkaupunkiseudun teatteria.

Ruoka tämän vuoden ANTI-festivaalin teemana – SARVin residenssikriitikoksi festivaaleille on valittu Riikka Ala-Hakula

Suomen arvostelijain liitto SARV on valinnut Kuopiossa tiistaina 27.10.2020 alkavan ANTI-festivaalin residenssikriitikoksi jyväskyläläisen tutkijan, kriitikon ja kirjailijan Riikka Ala-Hakulan. Residenssikriitikko raportoi festivaalin tunnelmista Kritiikin Uutisissa festivaalin jälkeen. Kolmatta kertaa toteutettavan hankkeen ideana on tarjota kriitikoille mahdollisuuksia päivittää ammattitaitoaan taidefestivaalin kontekstissa.

Rajankäyntiä transrepresentaatioista taiteessa

Camille Auer: Minun ja Mira Eskelisen allekirjoittama avoin kirje, jota olivat kirjoittamassa myös Teo Ala-Ruona, Orlan Ohtonen ja Kid Kokko, oli ensimmäinen teksti, jossa Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -esityksen roolitus roolitus tuli julkiseksi. Helsingin Sanomat kirjoittaa somekohusta, eikä transsukupuolisten ammattilaisten esiin nostamasta epäkohdasta. Avoin kirje lähetettiin myös Helsingin Sanomille, joka ei sitä julkaissut.

Almodóvar ja vallan vahtikoirat

Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -esityksen mediakäsittely tuli osoittaneeksi, kuinka spesifiä osaamista ja ymmärrystä vaativista asioista kirjoittaminen summittaisesti voi pahimmillaan sotkea tilannetta ja lisätä vastakkainasetteluja. Yksi median keskeinen tehtävä on antaa asiaa tuntemattomalle lukijalle joitain ymmärryksen välineitä lähestyä monimutkaistakin keskustelua, sijoittaa aihe kontekstiinsa ja antaa tarvittavat taustat.

Kaikki Agradosta

Jos kaikki voi mennä jotenkin pieleen, niin syksyn teatterikohussa meni, vähän joka suunnalla. Kukaan Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -ohjauksesta syntyneeseen tapahtumavyöryyn osallistuneista ei välttynyt virheiltä. Puhuttiin toinen toistensa ohi ja väärinymmärrykset seurasivat toisiaan, eikä mediassakaan tiedetty mistä oikeastaan puhutaan tai mistä pitäisi puhua. Kritiikin Uutisten Kaikki Agradosta -juttusarja avaa vielä kerran Pedro Almodóvarin Kaikki äidistäni -elokuvan (1999) teatteriohjauksesta alkunsa saanutta kohua.
bursa escort