Hamlet on pesusieni. Hamlet on ”Mona Lisa”. Kaikissa näyttelijöissä piilee Hamlet, joka pyrkii esiin, samoin Hamlet useimmissa ohjaajissa. Ian McKellenin Hamletista Lontoossa 1971 alkoi ihastukseni Englantiin, englantiin ja Shakespeareen: 20 teatteri-Hamletia ja seitsemän katkelmaa tai muunnelmaa. 22:sta on tallella lehtiarvioita, muistikuvia ei kaikista.
Suomen Kansallisteatteri juhlii 150-vuotista historiaansa ensimmäisenä suomenkielisenä ammattiteatterina. Juhlavuoden kunniaksi on ilmestynyt kaksi huolellisesti laadittua teosta, Kai Häggmanin kokonaishistoria Päänäyttämöllä sekä Pirkko Kosken rajatumpi tutkimus Finland’s National Theatre 1974–1991.
Saamelaisten historiaa on viime aikoihin asti tutkittu ensisijaisesti saamelaisten ja ei-saamelaisten välisten suhteiden ja kohtaamisten näkökulmasta. Näissä tutkimuksissa valtaväestön mielipiteet ovat painottuneet saamelaisten kokemusten kustannuksella.
Follow the money, sanovat etsivät toisilleen poliisisarjoissa tietäväisen näköisinä. Rahapolun seuraaminen on hyvä johtolanka paljastamaan naisen paikka kulttuurialalla ja palkka siinä ohessa.
Ohjelman kohdassa 13.38 valkoinen mies sanoi sen: n-sanan. Hän yritti kontekstualisoida sanan merkitystä, mutta virhe oli jo tapahtunut. Tai siltä se ainakin näytti.
Kun itävaltalainen taidehalli Kunsthaus Bregenz juhli 20-vuotistaivaltaan, syntyi juhlallisuuksien lomassa myös aivan uudenlainen taiteen, filosofian ja kirjallisuuden musta laatikko. Rakennuksen suunnitelleen maailmankuulun arkkitehdin ja eri taiteenalojen, filosofian ja kirjallisuuden edustajien väliset sunnuntaikeskustelut on nyt koottu kokoelmaksi nimeltä Dear to Me.
Kritiikin Uutisten kevätkirjeessä Suomen arvostelijain liiton uusi puheenjohtaja Vesa Rantama haastattelussa, virolaisen kirjallisuuskritiikin erityispiirteet Ville Hytösen tarkastelussa, lehden vakiokolumnistin Erkka Mykkäsen julistus suorasanaisuuden puolesta sekä lehden muuta kevään artikkelitarjontaa.
Kaulastani löytyi huolestuttava kyhmy. Selvittelin asiaa kuukauden päivät ja keskustelin prosessin eri vaiheissa useiden lääkäreiden kanssa. Parillakin vastaanotolla kävi niin, että nyökyttelin lääkärin puheille, mutta jälkeenpäin olo oli hämmentynyt. Minkä diagnoosin olin siis saanut?
Ruoka on nautinto, ilo ja vaara. Se on vallan ja kontrollin väline. Kansan voi näännyttää nälkään tai sen voi lihottaa liikkumattomaksi. Ruokaa voi väärentää ja sillä voi myös sotia.