Lost your password?

Ajankohtaista SARV

Viimeisimmät artikkelit

Haastattelut109 Näyttökertaa

Kun näyttämön ja katsomon raja liukeni – immersiivisyys osana esittävää taidetta

  TEKSTI: Heidi Backström 
Immersiivisyys, upottavuus esittävissä taiteissa. Onko se markkinointijippo, esitysmuoto vai esityksen sisältö? Yleinen keskustelu pyörii usein termin määrittelyn ympärillä. Kolme taiteilijaa, tanssija-koreografit Jenni Kivelä ja Valtteri Raekallio sekä teatteriohjaaja Lija Fischer, valottaa Kritiikin Uutisille immersiivisyyden merkitystä taiteellisena työkaluna ja mahdollistajana, puhuu kulttuuripolitiikkaa ja unelmoi.
Esseet39 Näyttökertaa

Upplevelsens fördjupning och motstånd – att möta bildkonsten i den festivaliserade kulturens era

  TEKSTI: Maria Hirvi-Ijäs 
I 1900-talets kritiska teorier om de visuella konsterna är ett centralt tema konstens sociala roll och konstverkets relation till betraktaren. Det som det i förlängningen har kommit att handla om är en granskning av rörelsen mellan verket och upplevelsen, skiftningarna mellan bild och realitet, skillnaden mellan verklighet och fiktion i en samhällelig kontext. I 2000-talet är vi sedan länge överösta med spektakel, översköljda av bildvågor och förlorade i de visuella representationernas skikt.
Esseet743 Näyttökertaa

Elokuvakritiikille koitti hyytävä syksy

  TEKSTI: Antti Selkokari 
Viime aikoina on tullut liikaakin syitä miettiä, mitä tulevaisuutta elokuvakriitikon ammatilla voi olla. Nykyiset toimituspäälliköt eivät muusta halua kuullakaan kuin siitä, mikä on otsikoissa muuallakin eli sellaiselle on tilausta, jota voi myydä lukijoille sen populaariudella ja entuudestaan tuttuudella.
Esseet556 Näyttökertaa

Yksisilmäisyydestä moniaistisuuteen – immersiivisen estetiikan uudet vaatteet

  TEKSTI: Maaria Salo 
Kuvataiteessa pyrkimys immersiiviseen estetiikkaan on tullut yhä ajankohtaisemmaksi teemaksi, vaikka visuaalisten taiteiden laajentumispyrkimysten juuret ulottuvat jälkimodernismiin 1960-luvulle. Jo silloin kuvataiteiden yksisilmäisyys, näköaistin ylivertaisuus sai haastajan estetiikasta, joka perustui sekä tilan että ajan käyttöön osana taideteosta.
Esseet129 Näyttökertaa

#Finlandiapalkinto – suomalainen kulttuurijuna, leikkimielinen karnevaali, salamyhkäinen teurastus vai jäävuoren huippu?

  TEKSTI: Jari Olavi Hiltunen 
”Onko vakavampaa suomalaista karnevaalia kuin Finlandia-palkinto kaikkine institutionaalisine piirteineen?” Näin kysyi professori Juhani Niemi teoksessaan Kirjojen takaa (1991) eritellessään vuoden 1989 Finlandia-palkintolautakunnan työtä. Kirjallisuuspalkintoraadin työskentelyyn liittyvät ongelmat korostuvat juuri kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon yhteydessä, onhan se näyttävin ja seuratuin Suomen lukuisista kirjallisuuspalkinnoista.
Esseet432 Näyttökertaa

Enkä ole yksin ja turha

  TEKSTI: Ville Hänninen 
Maria Laukka (1942–2017) teki elämäntyönsä lastenkulttuurin parissa. Hän työskenteli ensin Taideteollisessa oppilaitoksessa/korkeakoulussa tuntiopettajana ja myöhemmin lehtorina ja apulaisprofessorina vuosina 1977–1989. Tämän jälkeen hän oli perustamassa Voipaalan taide- ja lastenkulttuurikeskusta ja työskenteli sen toiminnanjohtajana neljätoista vuotta. Sitä ennen ja sen rinnalla syntyi jatkuvasti muuta.
Esseet218 Näyttökertaa

Cold War: Puremajälki sielussa vai liian sentimentaalista lelutaidetta?

  TEKSTI: Touko Kauppinen 
Pawel Pawlikowskin ohjaama Cold War -elokuva herätti suomalaisissa kriitikoissa poikkeuksellisen erilaisia näkemyksiä. Neljäntoista arvion joukosta löytyy voimakkaita lyttäyksiä ja hehkutuksia. Muualla myönteisemmän ja tasaisemman vastaanoton saanut elokuva herätti Suomessa myös esimerkiksi pohdiskelua koko elokuvataiteen tilasta ja puolalaisen kansanmusiikin sykähdyttävyydestä. Paljon jäi myös uupumaan. Touko Kauppinen kävi arviot läpi ja analysoi ne.
Pääkirjoitukset227 Näyttökertaa

Marraskuisia immersioita

  TEKSTI: Martti-Tapio Kuuskoski 
Ennen kuin tämä vuosi kääntyy aivan lopuilleen otamme Kritiikin Uutisissa käsittelyyn pienten juttusarjojen muodossa muutaman ajankohtaisen teeman. Toinen niistä on elokuvakritiikin nykytila, toinen immersiivisyys taiteessa, josta Amos Rexin avausnäyttely on yksi esimerkki.
Esseet584 Näyttökertaa

Erään kriitikon tunnustuksia

  TEKSTI: Ville Ropponen 
Tuskin mikään kirjoittamisen laji on koetellut hermojani samalla tavalla kuin kritiikki – enkä puhu nyt omien teosteni arvioista. Puhun kritiikin kirjoittamisesta. Olen harjoittanut kriitikon eli taiteen arvostelijan työtä yli kaksikymmentä vuotta ja tehnyt sitä innolla. Mutta silti jo pitkään olen harkinnut kriitikon työn lopettamista. Samat mietteet aina tammikuun alkaessa.