Ajankohtaista SARV

Viimeisimmät artikkelit

Kriitikko Töölössä, Berliinissä ja radioaalloilla – Kirjoittajakoulu kriitikoille -kurssin antia

Suomen Kulttuurirahaston rahoittama Kirjoittajakoulu kriitikoille järjestettiin viime keväänä toista kertaa. Taidekoti Kirpilän suojissa käytyjen keskustelujen lisäksi kurssilaiset jalkautuivat tutustumaan Berliinin kulttuuritarjontaan ja saksalaiseen kulttuurijournalismiin. Lopuksi tuotettiin kritiikkiä radioon. 

Kritiikin Uutisten uutiskirje 8.11.2024

Kritiikin Uutisten syyskirjeessä Eeva Kauppisen kolumni rajojen merkityksestä suomalaiselle identiteetille, Jari Olavi Hiltusen kirjaessee terrorihyökkäyksestä, jonka kohteena oli kirjailija Salman Rushdie, sekä Aarni Pieskin reportaasi queer-teemaisilta Riddu Riđđu -festivaaleilta Saamenmaalla. Lisäksi syksyn muuta artikkelitarjontaa.

Onko taiteilija voimaton ääriryhmien temmellyskentällä?

Äärimmäisten poliittisten ja uskonnollisten liikkeiden ulostulot hämmentävät aika ajoin kulttuurikenttää eri puolilla maailmaa. Terrorihyökkäyksestä satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen Pariisissa tulee kuluneeksi tammikuussa kymmenen vuotta. Elokuussa 2024 oli kulunut kaksi vuotta siitä hetkestä, kun Salman Rushdie joutui raa’an puukotuksen uhriksi.

The ceremonialism of queerness at an Indigenous festival

Riddu Riđđu Festivála is an international Indigenous festival held annually in Olmmáivággi, a coastal Sea Sámi area in the Norwegian side of Sápmi. The festival’s programme is multi-artistic, including music, performing arts, literature, visual arts, film, panel discussions, and courses.

Queerin seremoniallisuus alkuperäiskansafestivaalilla

Riddu Riđđu Festivála on kansainvälinen alkuperäiskansafestivaali, joka järjestetään vuosittain Olmmáivággissa, Norjan puolen Saamenmaan rannikoilla, merisaamelaisten alueilla. Festivaalin ohjelmisto on monitaiteinen, sisältäen muun muassa musiikkia, esittäviä taiteita, kirjallisuutta, kuvataidetta, elokuvaa, paneelikeskusteluja ja kursseja.

Saarikoski oli taitava dramaatikko kuunnelmissaan

Luin Jouni Tossavaisen esseen Kritiikin Uutisista (18.9.2024). Siinä hän käsittelee Pentti Saarikosken viimeiseksi jäänyttä runoelmaa Hämärän tanssit (1986). Tossavaisen mukaan runot muodostava ”draamallisen runoelman” ja hän erittelee sen dramatisoinnin ja esittämisen eri vaiheita. Kirjoituksensa aluksi hän käsittelee lyhyesti myös Saarikosken oikeita, alun perin draamaksi kirjoitettuja teoksia, kolmea kuunnelmaa.

Kirjallisuustiedettä ilman teoriaa

Julkaisijan esittelyssä kirjaa mainostetaan helppotajuiseksi. Mutta helppo kirja on lähinnä vain niille sivistyneille, jotka tuntevat hyvin, ei vain kaunokirjallisuutta, vaan myös filosofiaa, kuten Hegeliä, Levinasia, Lacania, fenomenologiaa, feminismiä.

Kulttuuri meni pesuveden mukana

Viime kuukausina on ruodittu kriittisesti suomalaisen kulttuurijournalismin kurjaa nykytilaa. Kulttuuriväen suuttumusta ovat lisänneet valtavirtamedian ennen aikaiset ennustukset fyysisen kirjan kuolemasta. Samanaikaisesti Petteri Orpon hallitus on suorittanut historiallisen suuria kulttuurileikkauksiaan.

Hämärän tanssien draamallisuudesta

Draamakirjailijan taitojensa suhteen Saarikoski oli varsin epäilevä laatiessaan päiväkirjaromaania Asiaa tai ei (1980). Repliikkejä runoilija osasi tehdä, mutta itsekeskeiselle diivalle toisen ihmisen kuvaaminen tuotti vaikeuksia niin, että hän oli perustanut privaattiteatterin.
bursa escort