Kritiikit

Kolme kirjaa kulttuurin kerrostumista

Samaan aikaan kun julkaistun esseistiikan määrä on hiljalleen kasvanut ja esseistien kirjo moninaistunut, klassinen taide-essee – tai laajemmin ajateltuna vakava taidekirjoittaminen – on ollut vähintään yhtä lujilla kuin ennenkin. Tietotasonsa näyttäviä, taustaltaan akateemisia kirjoittajia ei tule käsiini häiriöksi asti.

Tietotaito, jolla on sosiaalista ja yksilöllistä merkitystä

Tietoyhteiskunnassa erilaiset tekstit ympäröivät ihmisiä kaikkialla. Paljon puhutaan medialukutaidosta, mutta se on vain yksi lukutaidon laji, jonka lisäksi tarvitaan leegio muita lukemisen ja tulkinnan taitoja. Lukemisen kulttuurit -kirjassa esitellään näitä lukemisen haasteita 1800-luvun yksinkertaisesta talonpoikaiskulttuurista nykyisiin monilukutaidon vaatimuksiin ja suosiotaan kasvattaviin kirjabloggareihin.

Suuren etsivän jäljillä

Kriitikko ja vapaa toimittaja Veli-Matti Huhta on julkaissut esseekokoelman vuodessa: Rahat ja henki (2019), Historian häikäisevä laakso (2020) sekä Aallot kuun rannassa (2021). Huhdan mielenkiinto kohdistuu ensisijaisesti elokuviin. Niitä yhdistää yleensä klassikkous, vanhuus tai harvinaisuus.

Opas itselliseen elämään

Suomessa toimi vuonna 2021 muissa kuin maatalousammateissa 198 000 yksinyrittäjää. He työskentelevät useilla eri aloilla ja vaihtelevissa olosuhteissa, mutta monessa perusasiassa kaivattu apu ja neuvot ovat kaikille yhteisiä.

Turvarakenteet

”Eräänä keväisenä aamuna auton rattia tunnustellessaan hän havahtuu kysymään: mikä on romaani? Onko romaanilla sääntöjä tai selkeitä rajoja? Onko olemassa ’romaanin rakenne’?” Auton ratin takana voi havahtua kysymään mitä vain, miksei sitten romaanin rakennetta. Asioiden välillä voi myös nähdä loogisen yhteyden: ratilla ohjataan autoa, mieli kuljettaa romaania.

Kriitikoista kriittisin

Jukka Kajava tuli minulle tutuksi jo 60-luvulla, kun olin vielä pieni pojankoltiainen. Työväenluokkaan kuuluva isäni aamun Hesaria lukiessaan ensin huudahti ”hyvä Kari” ja jonkin ajan päästä ”saatanan Kajava”. Toisin kuin toinen Helsingin Sanomien suuri lyttääjä Seppo Heikinheimo, Kajava oli tunnettu nimi kaikkialla, kulttuuripiireistä raskaan työn raatajiin.

Käsitettä vastaan

Kieli ei voi koskaan tavoittaa olemisen koko rikkautta, asiaa itseään. Sanojen ja niiden viittauskohteiden välillä on kuilu, jota ei pysty ylittämään. Tämänkaltaisia kielifilosofisia kysymyksiä pohdittiin 1900-luvulla mannermaisessa filosofiassa, eritoten kirjallisuusteoreetikko Maurice Blanchot’n tuotannossa. Hän on tärkein vaikuttaja Markku Paasosen uudessa teoksessa Lykätty salamurha.

”Pääsin kusemaan puhtaan valkealle lumelle”

”Levitin kirjan sivuja ympäri Eevan talon valtavaa salia, hahmottelin rakennetta värillisillä post-it-lapuilla ja piirsin draaman kaarta voipaperille. Vähitellen olo vahvistui: tästä voi tulla jotain.” Näin kuvaa Katja Kettu Kätilön synnytystä. Suomen eturivin 18 kirjailijaa paljastavat Ville Hännisen pitkissä haastatteluissa ”miten kirjani ovat syntyneet”.
bursa escort