Poikkeuksellisesti Kritiikin Uutiset julkaisee kaksi alkujaan toiseen kulttuurilehteen kirjoitettua artikkelia. Kyse on vuonna 1945 perustetun Teatteri-lehden lakkauttamisesta: nämä arvostelut oli tarkoitettu julkaistavaksi Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden joulunumerossa 6/24, joka ei kuitenkaan enää ilmesty.
Poikkeuksellisesti Kritiikin Uutiset julkaisee tänään ja huomenna alkujaan toiseen kulttuurilehteen kirjoitettua materiaalia. Kyse on vuonna 1945 perustetun Teatteri-lehden lakkauttamisesta: nämä tekstit oli tarkoitettu julkaistavaksi Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden joulunumerossa 6/24, joka ei kuitenkaan enää ilmesty.
Ooppera tunnetaan siitä, että yhteiskunnan eliitti ammattikunnasta riippumatta rakastaa tuota mahtipontista näyttämötaiteen muotoa. Tavalliset tallaajat taas suhtautuvat oopperaan hyvin nihkeästi, koska kerta toisensa jälkeen mielipidemittauksissa ooppera julistetaan vihatuimmaksi taiteenlajiksi.
Julkaisijan esittelyssä kirjaa mainostetaan helppotajuiseksi. Mutta helppo kirja on lähinnä vain niille sivistyneille, jotka tuntevat hyvin, ei vain kaunokirjallisuutta, vaan myös filosofiaa, kuten Hegeliä, Levinasia, Lacania, fenomenologiaa, feminismiä.
2000-luvun alussa sanottiin, että mennään nettiin. Nykyään netti tulee meihin. Meistä on tullut verkon siimoja ja solmuja. Niin totaalisesti internet vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Se on filosofi Timothy Mortonia lainaten hyperobjekti: verkostomainen, ei-paikallinen ja moniulotteinen.
Helsingissä vuodesta 2004 vietettyyn Flow-festivaaliin kuului tänä vuonna viidettätoista kertaa The Other Sound -niminen vaihtoehtoisen musiikin ohjelmisto. Kriitikko Petteri Enroth kävi kokemassa ohjelmiston keikkoja niille omistetussa Tiivistämö-rakennuksessa.
Yksilöllisyyttä ja yksityisen suojaa korostavassa tietoyhteiskunnassa kerätään huipputeknologian avulla kansalaisilta kaikkein intiimeimmät tiedot kaupallisesti hyödynnettäväksi. Tämä tavoite on täysin vastakkainen perinteisen porvarillisen julkisuuden ja hegeliläisen kansalaisyhteiskunnan näkemyksen kanssa. Samaan aikaan Suomessa kaupallinen media koettaa sivuuttaa Yleisradion osana hyvinvointivaltion kulttuuripolitiikkaa.
Psykedeelit ja niihin liittyvä kuvataide vaikuttaa kiinnostavan niin mediaa kuin suurta yleisöäkin. Vuonna 2018 rekisteröidyn Psykedeelisen sivistyksen liiton kevään suurprojektit, kirja Psykedeelit ja luovuus kotimaisessa kuvataiteessa (300 s.) ja samanniminen näyttely Helsingissä Vallillan konepajalla (5.5.–25.5.2024) ylittivät uutiskynnyksen laajasti.
Elämä koostuu filosofisesta kamppailusta. Kiistanalaisuudessaan suuret kysymykset ovat pysyneet samoina Sokrateesta alkaen: mitä ovat totuus, hyvyys ja kauneus? Pulmiin on tullut kristillisen ajanlaskun aikana toisiaan täydentäviä vastausehdotuksia, mutta samanaikaisesti kristinusko on levinnyt Euroopassa ratkaisumalliksi kaikkeen.
Samaan aikaan kun julkaistun esseistiikan määrä on hiljalleen kasvanut ja esseistien kirjo moninaistunut, klassinen taide-essee – tai laajemmin ajateltuna vakava taidekirjoittaminen – on ollut vähintään yhtä lujilla kuin ennenkin. Tietotasonsa näyttäviä, taustaltaan akateemisia kirjoittajia ei tule käsiini häiriöksi asti.
