Amos Rexin pitkiä jonoja pidetään sekä museoväen että journalistien piirissä eräänlaisena kuvataiteen riemuvoittona, vaikka palelevien jonotuttaminen sotii sekä tasa-arvoa että taidekasvatusta vastaan. Homma olisi helppoa hoitaa ihmisystävällisemmin.
Eletään alkusyksyä 2023. Ministeri ja avustajat kokoontuvat laatimaan luetteloa ”Sata suomalaista klassikkoa”. Luettelo on tarkoitus julkaista vuoden loppuun mennessä.
Heikki Kastemaan dystooppinen pakina kulttuurikaanoneista.
Niin Oscar Wilden, Pablo Picasson kuin T.S. Eliotin on toistuvasti väitetty sanoneen: ”Hyvät kirjailijat lainaavat, suuret kirjailijat varastavat.” Oli sanonnan alkuperä mikä hyvänsä, ajatus kirjallisuudesta varastamisena on levinnyt laajalle. On selvää, että kaikki kirjallisuus syntyy aiemmasta kirjallisuudesta, aivan kuten tieto laajemmin rakentuu aina aiemman tiedon varaan.
Tietoa ei voi omistaa, mutta kysymys lähteiden ilmoittamisesta ja reilusta käytöstä korostuu polarisoituvassa kirjamarkkinassa. Lähteistä kertominen voi kuitenkin olla tietokirjan suola, ei mikään välttämätön paha.
Katja Ketun romaanista Yöperhonen (WSOY 2015) löytyi useita sanatarkkoja yhtäläisyyksiä Helena Sinervon runoteokseen Avaruusruusuja (WSOY 2013). Suomen Kuvalehden artikkelissaan Karo Hämäläinen haastatteli molempia osapuolia, mutta samankaltaisuudet tekstien välillä jäivät mysteeriksi. Kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvist selvittää, mistä ilmiössä on kyse.
Kritiikin Uutisten haastattelussa ”Taiteen rahoituksen kokonaiskuva pahasti retuperällä” (22.5.) Taiteen edistämiskeskuksen johtaja Paula Tuovinen korostaa, että taiteilijoiden tukemisessa pitäisi siirtyä ansiotuloon apurahojen sijaan. Suomen Kirjailijaliitossa ei tälle taiteilijapalkkaidealle hurrata, päinvastoin. Liiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen kommentoi.
Uusista raamatunkäännöksistä ei pahemmin julkaista kritiikkejä. Kritiikkiä ne saavat silti osakseen. Tämä tuli taas todistettua lokakuussa, kun Suomen Pipliaseura julkaisi mobiiliympäristöön suunnatun Uuden testamentin suomennoksen, UT2020:n. Twitter ja muut internetin kansantuomioistuimet räjähtivät pilkkaamaan ja pöyristelemään, vaikka tietysti huutomyrskyyn mahtui innostuneitakin kommentteja.
Camille Auer: Minun ja Mira Eskelisen allekirjoittama avoin kirje, jota olivat kirjoittamassa myös Teo Ala-Ruona, Orlan Ohtonen ja Kid Kokko, oli ensimmäinen teksti, jossa Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -esityksen roolitus roolitus tuli julkiseksi. Helsingin Sanomat kirjoittaa somekohusta, eikä transsukupuolisten ammattilaisten esiin nostamasta epäkohdasta. Avoin kirje lähetettiin myös Helsingin Sanomille, joka ei sitä julkaissut.
Matti Tuomela ja Petteri Enroth ovat kirjoittaneet vuoden 2019 alusta keskustelumuotoista taidekritiikkiä nimikkeellä Seiskan pojat. Tässä tekstissä he pohtivat henkilökohtaisia kokemuksiaan kritiikistä, dialogista, taiteen lajeista ja näiden suhteista.
