Viimeisimmät artikkelit

Kaikki Agradosta

Jos kaikki voi mennä jotenkin pieleen, niin syksyn teatterikohussa meni, vähän joka suunnalla. Kukaan Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -ohjauksesta syntyneeseen tapahtumavyöryyn osallistuneista ei välttynyt virheiltä. Puhuttiin toinen toistensa ohi ja väärinymmärrykset seurasivat toisiaan, eikä mediassakaan tiedetty mistä oikeastaan puhutaan tai mistä pitäisi puhua. Kritiikin Uutisten Kaikki Agradosta -juttusarja avaa vielä kerran Pedro Almodóvarin Kaikki äidistäni -elokuvan (1999) teatteriohjauksesta alkunsa saanutta kohua.

Kritiikin Uutiset Helsingin virtuaalisilla kirjamessuilla

Helsingin Kirjamessut järjestetään tänä vuonna verkossa 22.10.–25.10. välisenä aikana. Myös Kritiikin Uutiset on mukana virtuaalisilla kirjamessuilla. Kulttuuri-, tiede- ja mielipidelehtien liiton osastolla ja sen Kulttilavalla (vapaa pääsy) Kritiikin Uutisten päätoimittaja Martti-Tapio Kuuskosken haastateltavana palkittu kirjailija, esseisti ja kriitikko Satu Taskinen.

Kaanon on kriitikon päähänpisto

Olin onnellinen joka toisen viikon torstaina, kun uusi Rumba tipahti postilaatikkoon. Poistin tabloidin ympäriltä faijan Talouselämät, Hifi-lehdet ja muut oudonvakavat aikuisten maailman kiiltopaperikääreet, istuin alas ja aloin lukea. Aloitin arvosteluista.

MYYTÄVÄNÄ: KERTOMUS

”Tarinat ovat kyllästäneet jokapäiväisen ympäristömme. Sosiaalinen media pursuaa tunteisiimme vetoavia kokemuksia. Yritysten viestintäosastoilla etsitään koskettavia tarinoita” (s. 7), Maria Lassila-Merisalo kirjoittaa kirjassaan Tarinallinen journalismi. Kuvaus voisi olla Kari Hotakaisen viimeisimmästä romaanista Tarina.

ARS ja metapuheesta irtautumisen taito

Analysoin 20 vuotta sitten gradussani, itsetietoisena nuorukaisena, nykytaiteen ARS-näyttelyiden näyttelyluetteloita. Nyt huomaan, että tutkimustyön lopputulos olisi ollut erilainen, jos olisin uskaltanut päästää taiteen iholle.

God was here – Näkyjä taiteesta, kilpailusta ja yhteisöstä

Vuosien 1912–1948 olympialaisiin kuuluivat perinteisempien urheilulajien lisäksi myös taidekilpailut. Lajeina olivat arkkitehtuuri, kirjallisuus, musiikki, maalaustaide ja kuvanveisto. Vuosien mittaan taidekilpailuista tuli kuitenkin liian vakavia. Liian verisiä. Toisin sanoen liian ammattimaisia. Vuoden 1952 olympialaisissa Helsingissä taidekisoja siksi ei enää järjestetty. Minä pohdin uravaihtoehtoja 2020-luvun lopun Pohjois-Savossa. Paikallinen urheiluseura oli leipomassa minusta kilpahiihtäjää.

R&A x Kritikbyrån – Keskustelua elokuvakritiikistä ja representaatiosta

Rakkautta ja Anarkiaa -festivaali on järjestänyt näin korona-aikana vähemmän kekkereitä mutta enemmän mielenkiintoisia keskustelutilaisuuksia. Yksi niistä oli R&An ja Kritikbyrånin järjestämä paneelikeskustelu elokuvakritiikistä ja yleensä elokuvasta kirjoittamisesta ja puhumisesta mediassa. Fokus oli siinä, ketkä pääsevät ääneen ja miltä kulmalta elokuvasta kirjoitetaan. Paneelikeskustelu oli osa Svenska kulturfondenin kolmivuotista projektia nimeltä Kritikbyrån, joka on suunnattu freelancekriitikoille.

Hei haloo, lastenkirjalla on uutisarvoa – mutta perinteinen kritiikki on silti tärkeää

Olen työskennellyt lasten- ja nuortenkirjakriitikkona liki 35 vuotta, ja tuona aikana kukaan tai mikään taho ei ole koskaan ollut vallitsevaan tilanteeseen tyytyväinen. Lastenkirja-alan toimijat ovat jo vuosikymmeniä valittaneet, että uutuuksista ilmestyy kritiikkiä aivan liian vähän. Pahimmillaan tällainen vähäisen huomioinnin mantra on jo vaarassa sysätä tämän kirjallisuuden alueen kokonaan kirjallisen keskustelun reunamille.
bursa escort