Helmikuun 24. päivä Esitys-lehti vietti 10-vuotisjuhliaan ja samalla jäähyväisiä. Päätoimittaja Pilvi Porkola luotaa lehden ensimmäisessä laajassa artikkelissa Ettei se kaikki katoaisi lehden vuosikymmenen kestänyttä taivalta teatteri- ja esitystaiteen kentällä.

”Ennen kaikkea Esitys-lehti syntyi tarpeesta ottaa osaa taidejournalismiin. Aluksi sen oli tarkoitus olla nimenomaan vastaveto vanhanaikaiseksi kokemallemme kritiikille – jota edusti erityisesti päivälehdissä julkaistu kritiikki – ja joka näyttäytyi keskittyvän pääosin esitysten arvottamiseen.”

Porkola listaa lehden ottaneen tavoitteekseen käsitellä taidetta tekijä- ja kokemuslähtöisesti. Pilvi Porkola huomauttaa, että ”taiteilijavetoinen kirjoittaminen, tai kollegiaalinen kirjoittaminen (peer-review) ei ilmiönä ole kovinkaan vakiintunut Suomessa, päinvastoin, kritiikin piirissä on haluttu vaalia kritiikin eräänlaista puolueettomuutta ja etäisyyttä.” Tämä lähtökohta on tehnyt Esitys-lehdestä ainutlaatuisen osan kulttuurilehtikenttää. Vaikkei Porkola ole varma, onko muutosta kymmenen vuoden aikana tapahtunut, ainakin ilmapiirissä on huomattavissa muutosta; Esitys monimuotoisti taiteesta kirjoittamisen käytänteitä.

Maria Säkön artikkelissa Hukatut kriitikot, löydetyt katsojat tarkastellaan kritiikin muutoksia 2000-luvulla. Sen lisäksi, että ”vuonna 2016 päivälehdet ovat suurelta osin luopuneet yrityksestä seurata kattavasti esittävän taiteen kenttää”, Säkön mukaan ”päivälehtikritiikissä on alkanut painottua auktoriteetin hakeminen analyysin, tulkitsemisen ja kontekstin avaamisen sijaan.”

Kulttuurijournalismin ongelmat eivät koske pelkästään taidekritiikkiä, vaan ovat syvemmällä taiteesta kirjoittamisen ja lukemisen kulttuurissa. Porkola huomauttaa, että tekijä saa harvoin vastinetta tekemälleen työlleen oli kyseessä sitten rahallinen korvaus tai muu palaute: ”Monesti tuntui siltä, että kymmenien tuntien työn jälkeen oli vain hiljaisuus ja oman työn näkymättömyys.” Keskustelua kaivataan, joten miksi sitä ei synny?

Esitys-lehti on monella tapaa historiansa aikana ottanut kantaa ja osunut teemoillaan kulloinkin käytävän taidepuheen ytimeen. Esimerkiksi numerossa Leipääntyminen (1/2015) käsiteltiin avoimesti taiteen tekemisen mahdollisuuksia sekä lehden tulevaisuutta. Lehden tekijöiden oma ahdinko laajeni käsittelemään yleisesti kulttuurin ja taiteen kentän tekijöiden asemaa ja tilannetta.

Vuonna 2014 lehdelle myönnettiin opetus- ja kulttuuriministeriön jakama kulttuurilehtien laatupalkinto. Samana vuonna pienen kulttuurilehden tilanne kuitenkin eskaloitui, ja toimituskunta väsyi. Vuonna 2015 uuden toimituskunnan haku ei tuottanut toivottua tulosta. Porkola kirjoittaa, että kyselyjä tuli, mutta suoranaisia hakemuksia ei laisinkaan. Lehti päätettiin lakkauttaa muutaman vuoden päästä, sitä ennen toteutettaisiin kaikki inspiroivimmat ideat. Syntyi mm. Masturbaatio-numero (4/2016).

Vaikka vastikään ilmestynyt nro 36 on Esitys-lehden viimeinen, on se samalla myös kymmenenvuotisjuhlanumero. Teksteistä ei näy väsymys, vaan ennemmin niistä kuultaa rehellisyys, avoimuus ja intohimo taidetta ja tekemistä kohtaan; Samat arvot ja asenteet, jotka ovat olleet näkyvästi esillä lehdessä kautta historian.

Kevään kynnyksellä keskuudestamme poistunut Esitys-lehti jätti jälkeensä komean perinnön. Esitys on taipaleensa aikana nostanut näkyville monia tärkeitä teemoja ja aloittanut keskusteluja, joita jäljelle jääneiden kulttuurimedioiden soisi käsittelevän ja jatkavan. Kevyet mullat.

Lehden kotisivut: http://esitys.todellisuus.fi/

Jaa artikkeli:Share on Facebook0Tweet about this on TwitterShare on Google+0Email this to someone