Milloin ei muka ehdi, milloin ei pysty keskittymään, on kiirettä pitänyt töissä... Kännykkä on kieltämättä puoleensavetävä kapistus, eikä ajanhallinta ole helppoa, mutta toimittajat suhtautuvat ”keskittymiskyvyn kollektiiviseen romahdukseen” ja teknologian vaikutuksiin hämmentävän alistuneesti.
Onko taidekritiikki osana paikallislehden tarjontaa kuolleena syntynyt ajatus vai tulevaisuuden uusi avaus? Suomen arvostelijain liiton lähikritiikkihanke toi taidearvostelun paikallislehtiin ja osoitti sekä sen mahdollisuuksia että mahdottomuuksia.
Journalisti-lehti uutisoi tällä viikolla, että Helsingin Sanomat luopuu televisiosta kirjoittavista freelancereista (13.4.). Säästösyistä televisiosta kirjoittaminen aiotaan hoitaa jatkossa entistä enemmän ”talon sisällä”. Sanoma Media Finland Oyj:n liikevaihto kasvaa, kulttuuritoimituksen budjetit kutistuvat.
Aika: Torstaina 13.4.2023 klo 17.30–18.30
Paikka: Rosebud Sivullinen, Kaisaniemenkatu 5, Helsinki
Kevään aikana moni lehti on käynyt yt-neuvotteluja ja ...
Yhdysvaltalainen Eva Hagberg on opiskellut arkkitehtuuria ja väitellyt tohtoriksi merkittävissä yliopistoissa sekä toiminut journalistina, tutkijana, yliopistojen luennoitsijana ja kaikessa hiljaisuudessa myös merkittävien arkkitehtitoimistojen julkisuuskuvan rakentajana. Viime vuonna häneltä ilmestyi erinomaisen kiinnostava teos. Se palkittiin parhaana vuoden 2022 aikana ilmestyneenä arkkitehtuurin ja muotoilun alan kirjana.
”Voiko mikään kuulostaa vähemmän vakavasti otettavalta tai voiko mikään kuulostaa vähemmän työltä? Tämä on maailman kannalta sopivan tarpeeton ammatti. Tämä on – vakavasti ottaen – läpeensä naurettava ammatti, jos edes ammatti lainkaan. Juuri siksi rakastan tätä ammattia.” Näin kriitikko Oskari Onninen (s. 1991) tunnusti rakkautta kriitikontyöhönsä Nuoren Voiman esseessään taannoin. Eikä ryppyjä rakkauteen ole pahemmin tullut.
Suomen arvostelijain liiton toiminnanjohtaja Riikka Laczak aloitti pestissään tasan kymmenen vuotta sitten. Kriitikkouden ytimessä on asiantuntijuus, SARVin toiminnassa kollegiaalisuus ja ammatillisuuden edistäminen, hän kiteyttää.
Kirjoitin tuhat teatteriarvostelua päivälehtiin. Noin sadankolmenkymmenen Kansan Uutisissa julkaistun arvostelun jälkeen vuonna 1992 oli Aamulehti lakannut olemasta Kokoomuksen äänenkannattaja. Se oli minusta ideologisesti kivaa, sillä samana vuonna Aamulehden journalistinen toimituspäällikkö Erkka Lehtola (1937–2005) kysyi, alkaisinko arvioida lehteen pääkaupunkiseudun teatteria.
Varhaisessa nuoruudessani maanantai oli minulle viikon tärkein päivä. Sen tuloa odotin aina siitä asti, kun posti edellisen viikon lopulla toi sittemmin Antenni-nimisenä tunnetun Radiokuuntelijan. Siinä olivat seuraavan viikon radio-ohjelmat lueteltu päivittäin ja mikä parasta: kahden päivän kohdalla kuunnelman perustiedot ja rooliluettelo oli laitettu kehykseen keskelle sivua.
