kulttuurijournalismi

Elokuvakritiikille koitti hyytävä syksy

Viime aikoina on tullut liikaakin syitä miettiä, mitä tulevaisuutta elokuvakriitikon ammatilla voi olla. Nykyiset toimituspäälliköt eivät muusta halua kuullakaan kuin siitä, mikä on otsikoissa muuallakin eli sellaiselle on tilausta, jota voi myydä lukijoille sen populaariudella ja entuudestaan tuttuudella.

Neljä katsetta Otso Kantokorpeen

Otso Kantokorven poikkeuksellisen laaja elämäntyö nojasi ehtymättömään uteliaisuuteen, toimeliaisuuteen ja ihmisläheisyyteen. Ennen kaikkea hän oli järkkymätön taide- ja yhteiskuntakeskustelun herättäjä, kriitikko, joka sanoi mitä ajatteli. Hän näytti, että kriitikon tehtävänä on kyseenalaistaa, kaivautua yksinkertaistuksien alle ja pitää taiteen puolta. Hänen myötään tuli päätökseen eräs aikakausi suomalaisen taidekritiikin historiassa. Otso Kantokorven karhumainen ja moniulotteinen hahmo piirtyy neljän hänet tunteneen ihmisen kertomuksista.

Maallinen perhe

Arvioitavana: Kriittinen piste. Tekstejä kritiikistä 2018. Toimittanut Ville Hänninen, Suomen arvostelijain liitto 2018. 144 s.

Tanssia tyhjiössä?

Kun lähdin tutustumaan Kritiikin Uutisten uuteen verkkoarkistoon syksyllä 2017, ensimmäinen (ehkä hieman kauhistunut) ajatukseni oli, että sieltä paljastuukin yllättäen laaja keskustelu suomalaisesta tanssitaiteesta.

Kulttuuri ilman taidetta

Mitä on kulttuurijournalismi? Entä kritiikin rooli kulttuurijournalismissa? Näitä kysymyksiä tulee miettineeksi, kun lukee Suomen Kulttuurirahaston rahoittaman Kulttuurijournalismin mestarikurssin tuloksena syntynyttä Jotkut taas...