Odotamme kyytiä Tampereelta Hämeenkyröön Love Harvest -festivaalille ystävän kanssa kaatosateessa. Lopulta kuskimme Jouko kaartaa tilavalla autollaan kadulle, autossa istuu jo Helsingistä niin ikään mukaan saapuvia. Perille Kyröspohjan kylään päästään reilussa puolessa tunnissa.
Suomen arvostelijain liitto SARV on valinnut Turussa 5.–10.9.2023 järjestettävän New Performance Turku Biennalen residenssikriitikoksi tutkija ja performanssitaiteilija Karolina Kucian. Syksyn 2023 New Performance Turku Biennalen (NPT) ohjelmiston teemana on ”Coming together”.
Viime vuosikymmenten performanssitaide on tulosta pääsääntöisesti teatterin ja kuvataiteen kentillä tapahtuneiden eriytymisten, erojen ja uusien kytkentöjen leikistä. Tällainen muotoa muuttava tila vaatii jatkuvaa uudelleenmäärittelyä. Määrittelijöinä on esiintynyt taiteen tutkijoita, taiteilijoita, tuottajia, kuraattoreita, eli kaikkia niitä osapuolia, jotka vaikuttavat puheena olevaan prosessiin. (Tämä artikkeli on ilmestynyt alkujaan Kritiikin Uutiset – Kritikernytt -lehden numerossa 1/2008.)
Korona-aika. Sohva, televisio. Areenan selailu. Areenan selailu. Areenan... BBC3:ltä hankittu drag show? Jonkin osan RuPaul Charlesin Drag Race -amerikkalaissarjasta muistan vuosia sitten nähneeni YLEn kanavalla. Vuonna 2019 tuottajat lähtivät Britanniaan, jossa Drag Race UK 1 sai niin valtaisan suosion, että toinen tuotantokausi tehtiin heti 2020.
Katselin uutisia lauantaina 4.4. ja ihmettelin. Ravintola-alan järjestön puheenjohtaja vaati haastattelussa mittavia panostuksia alan pelastamiseen koronakriisissä, jotta yritykset eivät mene nurin ja työpaikat saadaan säilytettyä. Hänen mukaansa ravintola-ala on ensimmäinen, johon tämä kriisi osuu, ja se, johon se pahimmin osuu. Paitsi että ei ole. Kulttuuriala oli.
Jään hetkeksi jumittamaan perjantain ja lauantain väliseen yöhön ja sen surkeimpiin tunnelmiin. Paikallisen kulttuurihenkilön posketon kritiikki koko ANTI-festivaalia kohtaan puskee iholle. Kotikenttäetuni ei enää olekaan etu, kun väsähtänyt dialogi muuttuu töykeäksi ja ruotii henkilökohtaisuuksia. Korjaan kurssini ja keskityn hyvään. Kipakka keskustelu ANTIn ympärillä todistaa siitä, että festivaali on elävä ja uusiutuva.
Torin kulmalla tyhjässä liiketilassa sijaitsee The End – Future DiverCities Lab, taiteilijalaboratorio ja kohtaamispaikka. Future DiverCities Lab on neljäs ja viimeinen vuonna 2016 alkaneen hankkeen laboratorio. Se mallintaa uudenlaisia taiteellisen toiminnan ja kuratoinnin tapoja, ja on selkeästi herkkä yleisön reaktioille ja yhteistyölle.
Makaan sängyssäni maanantain ja tiistain välissä, keskiyöllä, ikkuna auki kohti kuuta ja yön pimeydessä vaanivaa syksyä. Kaupunki horisee omiaan ja jostakin kuuluu takomista, aivan kuin valtavaa peltilevyä hakattaisiin huvin vuoksi. Se kaikuu yli kaupungin. Kuvittelen sen äänitaiteeksi tai esitykseksi.
Burleski on lähes 200 vuotta vanha viihteen muoto ja taiteenlaji. 2000-luvulla burleskia on ollut Euroopassa ja Yhdysvalloissa miltei yhtä paljon kuin lajin kulta-aikana 1900-luvun alkupuoliskolla. Tästä huolimatta burleski on jäänyt paitsioon taidejournalismin saralla. Millaista burleskikritiikki voisi olla?
