Taiteesta kirjoittavan täytyy päättää, missä määrin ja minkälaiseen teoriakirjallisuuteen perehtyy. Esimerkiksi taiteilijoiden itse hyödyntämistä ajankohtaisista käsitepaketeista kannattaa olla kartalla, mutta myös estetiikka voi olla iloksi. Se liittyy suoraan erääseen taidekirjoittamisen keskeiseen kysymykseen, eli miten saattaa kokemus kieleksi. Asiaa havainnollistaakseni luon tässä esseessä myös lyhyen katsauksen estetiikan historiaan, ja yhdistän sen nykyisiä näkökulmia affektiteoriaan.