Kirjoitan tämän viimeisen kolumnini lehden ilmeisimmälle ja kriittisimmälle lukijakunnalle, kriitikoille. Lukuohjeeksi sanottakoon, että olen itse kirjoittanut kritiikkiä, ollut sen kohteena, tilannut sitä lehtiin ja tehnyt sille tilaa niissä. Ennen muuta olen nautiskellut kritiikkiä jo parikymmentä vuotta.
Uusista raamatunkäännöksistä ei pahemmin julkaista kritiikkejä. Kritiikkiä ne saavat silti osakseen. Tämä tuli taas todistettua lokakuussa, kun Suomen Pipliaseura julkaisi mobiiliympäristöön suunnatun Uuden testamentin suomennoksen, UT2020:n. Twitter ja muut internetin kansantuomioistuimet räjähtivät pilkkaamaan ja pöyristelemään, vaikka tietysti huutomyrskyyn mahtui innostuneitakin kommentteja.
