teatteri

Hyvän omantunnon kesäteatterivuodet

Hyvä omatunto on Suomenlinnan Susisaaren eteläkärkeen 1770-luvulla valmistunut linnakerakennelma: ”Ravelin Godt Samvete” on kaiverrettuna linnakkeen etelämuurin kivilaattaan. Erinäisiä vallanvaihdoksia, sotia, traagisia historiankäänteitä, ja kaksisataa vuotta myöhemmin raveliini alkoi palvella kesäteatterina. Millaista teatteria siellä on nähty nyt jo lähes puolen vuosisadan mittaisena aikana?

Tärkeintä on hapero rohkeus – Pauliina Feodoroffin haastattelu

Ohjaaja, käsikirjoittaja Pauliina Feodoroff (s. 1977) on palkittu monialainen taiteentekijä, jonka työtä eivät turhat ajattelun kategoriat ole rajoittaneet. Feodoroff myöntää nuorille suunnatun kritiikkiaiheisen Mikä kritiikki! -kilpailun Otso Kantokorpi -stipendin rohkealle ja omaperäiselle kirjoittajalle. Palkinto jaetaan 27.4.2019.

Kun näyttämön ja katsomon raja liukeni – immersiivisyys osana esittävää taidetta

Immersiivisyys, upottavuus esittävissä taiteissa. Onko se markkinointijippo, esitysmuoto vai esityksen sisältö? Yleinen keskustelu pyörii usein termin määrittelyn ympärillä. Kolme taiteilijaa, tanssija-koreografit Jenni Kivelä ja Valtteri Raekallio sekä teatteriohjaaja Lija Fischer, valottaa Kritiikin Uutisille immersiivisyyden merkitystä taiteellisena työkaluna ja mahdollistajana, puhuu kulttuuripolitiikkaa ja unelmoi.

Kauas katsomisesta

Viitisentoista vuotta sitten kirjoitin erääseen tiedejulkaisuun kolumnitekstiä, jonka otsikko oli ”Kauas katsomisesta”. Tai olisi ollut. Itsekritiikkini esti tekstin tarjoamisen ja julkaisemisen aikoinaan. Koska viime mainittua ei ehkä enää ole, jatkan siitä mihin silloin jäin.