Poikkeuksellisesti Kritiikin Uutiset julkaisee kaksi alkujaan toiseen kulttuurilehteen kirjoitettua artikkelia. Kyse on vuonna 1945 perustetun Teatteri-lehden lakkauttamisesta: nämä arvostelut oli tarkoitettu julkaistavaksi Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden joulunumerossa 6/24, joka ei kuitenkaan enää ilmesty.
Poikkeuksellisesti Kritiikin Uutiset julkaisee tänään ja huomenna alkujaan toiseen kulttuurilehteen kirjoitettua materiaalia. Kyse on vuonna 1945 perustetun Teatteri-lehden lakkauttamisesta: nämä tekstit oli tarkoitettu julkaistavaksi Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden joulunumerossa 6/24, joka ei kuitenkaan enää ilmesty.
Olemmeko yhä sinisilmäisiä ja liian vähän huolissamme 1300 kilometriä pitkästä maarajasta aggressiivisen itänaapurimme kanssa yhdistettynä itsevaltaisen presidentti Putinin väkivaltaiseen imperialismiin? Raja on nyt jököttänyt kiinni kymmenen kuukautta.
Suomen arvostelijain liiton julkaisemassa Kritiikin Uutiset -lehdessä aloittaa tänä syksynä kaksi uutta vakiokolumnistia, oululainen toimittaja Eeva Kauppinen ja helsinkiläinen musiikintekijä-toimittaja Markus Nordenstreng. Kolumnistit esittelyhaastattelussa.
Neuvostoliitto-projektissa kerättiin suomalaisissa palvelutaloissa ikäihmisten muistoja ja mielikuvia Neuvostoliitosta. Kollektiivisesta muistimaisemasta synnytettiin kaksi esitystä ja kirja. (Tämä artikkeli on ilmestynyt alkujaan Kritiikin Uutiset – Kritikernytt -lehden numerossa 1/2014.)
Mitäpä jos teatteritieteilijä yhdistäisi teoreettista osaamistaan henkilökohtaiseen, kokeilevaan ja tekstilajeilla ilakoivaan kirjoittamiseen? Näin toimitaan T-efektissä. Vuodesta 2019 teatteria käsitteleviä tekstejä verkkosivuilleen kirjoittanut ryhmä julkaisi marraskuussa ensimmäisen kirjansa Me teatterissa, teatteri meissä.
Jukka Kajava tuli minulle tutuksi jo 60-luvulla, kun olin vielä pieni pojankoltiainen. Työväenluokkaan kuuluva isäni aamun Hesaria lukiessaan ensin huudahti ”hyvä Kari” ja jonkin ajan päästä ”saatanan Kajava”. Toisin kuin toinen Helsingin Sanomien suuri lyttääjä Seppo Heikinheimo, Kajava oli tunnettu nimi kaikkialla, kulttuuripiireistä raskaan työn raatajiin.
Miten näyttelijän uusi kielioppi kohtaa kotimaisen teatterikentän vuonna 2011? Esa Kirkkopellon johtamassa tutkimushankkeessa joukko tutkijoita ja taiteentekijöitä on purkanut Jouko Turkan näyttelijöille jakaman opin. He päätyvät liittämään sen osaksi länsimaisen teatterin modernismin kriisiä teoksessaan Nykynäyttelijän taide – horjutuksia ja siirtymiä (Maahenki, 2011). (Kritiikin Uutiset 3-4/2011)
Kritiikin Uutisten kesä -22: Esittävän taiteen haasteita.
Minna-Kristiina Linkalan väitöskirja teatterikritiikistä paljastaa muutokseen sysänneet vallan kentät: talouden ja julkisuuden. Taidekirjoittamisen eliittijulkisuus on jäänyt valtamediassa pimentoon (Kritiikin Uutiset 3/2014).
Hamlet on pesusieni. Hamlet on ”Mona Lisa”. Kaikissa näyttelijöissä piilee Hamlet, joka pyrkii esiin, samoin Hamlet useimmissa ohjaajissa. Ian McKellenin Hamletista Lontoossa 1971 alkoi ihastukseni Englantiin, englantiin ja Shakespeareen: 20 teatteri-Hamletia ja seitsemän katkelmaa tai muunnelmaa. 22:sta on tallella lehtiarvioita, muistikuvia ei kaikista.
