Kritiikin Kannukset voittanut tanssija ja koreografi Elina Pirinen pitää nykytanssia kameleonttitaiteena. (Tämä artikkeli on ilmestynyt alkujaan Kritiikin Uutiset – Kritikernytt -lehden numerossa 2/2014.)
Huomaan usein harmittelevani sitä, miten vähän eri lajit vuotavat toisiinsa kritiikissä. Runokriitikko tanssiesityksen sanallistajana ja tanssikriitikko romaanin kriitikkona on mahdollisuus, jota hyödynnetään aika vähän.
"Jos taidekeskustelu mediassa kuolee, taiteen ja yhteiskunnan suhde särkyy." Tanssitaiteilija Valtteri Raekallio Siskotuulikki Toijosen haastateltavana.
Voiko arvioimansa taiteenlajin tuntea liian läheltä – tai kritiikin kannalta ”väärin”? Miten baletin ihanteisiin tulisi kriitikkona suhtautua? Mitä merkitsee esimerkiksi se, että toivoo tanssijoiden liikkeiden ja asentojen olevan puhtaita, siis ”oikein”?
Kritiikin Uutisten kesä -22: Esittävän taiteen haasteita. Yksi viime vuosien kiivaimmista taidekiistoista käytiin nykytanssissa. Teatterinsa 15-vuotisjuhlavuotta viettävä Sanna Kekäläinen oli sen keskushahmo (Kritiikin Uutiset 4/2012).
Vuosi 2020 tarkoitti minulle mappeja ja kansioita. Se tarkoitti kymmeniä paksuja nahkaselkäisiä tai pahvisia mappeja, joiden sivuille oli liimattu kellastuneita balettikritiikkejä. Välillä kritiikin pitkät lipareet oli monimutkaisesti taiteltu sivujen väliin tai korjattu teipillä, joskus niistä puuttui olennaisia palasia.
Kritiikin Uutisten kevään teemoista yksi on läsnäolo: Läsnäolon kaipuu on tosiasia, mutta läsnäolon välttämättömyys on sekin yksi hyvinvoinnin ehdoista. Pandemian aiheuttama digitaalinen kulttuurikorvaushoito näyttää tällä hetkellä olevan juuri sitä itseään, korvaushoitoa.
19 vuotta sitten toimin aktiivisesti tanssikentällä, pääasiassa pedagogina, mutta myös koreografina ja tuottajana. Yritin saada Aamulehteä tekemään juttua tanssitapahtumasta, jonka järjestelyissä olin mukana. Nihkeään vastaanottoon tuskastuneena lupasin vaikka itse kirjoittaa jutun.
Immersiivisyys, upottavuus esittävissä taiteissa. Onko se markkinointijippo, esitysmuoto vai esityksen sisältö? Yleinen keskustelu pyörii usein termin määrittelyn ympärillä. Kolme taiteilijaa, tanssija-koreografit Jenni Kivelä ja Valtteri Raekallio sekä teatteriohjaaja Lija Fischer, valottaa Kritiikin Uutisille immersiivisyyden merkitystä taiteellisena työkaluna ja mahdollistajana, puhuu kulttuuripolitiikkaa ja unelmoi.
Olen aina ollut kiinnostunut edistämään yhteistä hyvää taidealalla ja ottanut tarvittaessa kipakastikin kantaa kentällä ilmeneviin ongelmiin. Taiteen ja sen yhteiskunnallisen merkityksen puolesta puhuminen ja toimiminen sekä taitelijoiden taloudellisen...
