taiteilijapalkka

Yhteiskuntakriittisen taiteen rahoittamista ei pidä jättää vain markkinoiden varaan

Taiteilija Teemu Mäkeä on vaikea uskoa siksi uhmakkaaksi, edelleenkin laajalti, ja melko tekopyhästi ja kaksinaismoralistisestikin paheksutun, Sex and Death -videon (1988) tekijäksi, jonka aiheuttama stigma ei ota himmetäkseen. Relativistiksi, ateistiksi ja sosialistiksi itsensä luokitteleva Mäki on seesteisyyden perikuva, rauhallinen, puheitaan tarkasti punnitseva – ja rohkenisinko sanoa suloinen.

Kirjailijaliitto takakenossa taiteilijapalkalle

Kritiikin Uutisten haastattelussa ”Taiteen rahoituksen kokonaiskuva pahasti retuperällä” (22.5.) Taiteen edistämiskeskuksen johtaja Paula Tuovinen korostaa, että taiteilijoiden tukemisessa pitäisi siirtyä ansiotuloon apurahojen sijaan. Suomen Kirjailijaliitossa ei tälle taiteilijapalkkaidealle hurrata, päinvastoin. Liiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen kommentoi.

Taiteen rahoituksen kokonaiskuva pahasti retuperällä

Paula Tuovisen mielestä nykyinen valtion taiteilija-apurahamalli on aikansa elänyt, jopa nöyryyttävä. Taiteen edistämiskeskuksen, Taiken johtaja on paljon vartijana virastossa, jonka tärkeimpänä tehtävänä on pyrkiä nykyistä laajempaan yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen taiteen ja kulttuurin aseman kehittämiseksi. Helppoa se ei ole, mutta energinen Tuovinen uhkuu määrätietoisuutta. Arkailematta hän ajaa taiteen ja taiteilijoiden asiaa.

God was here – Näkyjä taiteesta, kilpailusta ja yhteisöstä

Vuosien 1912–1948 olympialaisiin kuuluivat perinteisempien urheilulajien lisäksi myös taidekilpailut. Lajeina olivat arkkitehtuuri, kirjallisuus, musiikki, maalaustaide ja kuvanveisto. Vuosien mittaan taidekilpailuista tuli kuitenkin liian vakavia. Liian verisiä. Toisin sanoen liian ammattimaisia. Vuoden 1952 olympialaisissa Helsingissä taidekisoja siksi ei enää järjestetty. Minä pohdin uravaihtoehtoja 2020-luvun lopun Pohjois-Savossa. Paikallinen urheiluseura oli leipomassa minusta kilpahiihtäjää.
bursa escort