Ikävystyttävää tosiasiallisuuteen tarrautumista ja pönäkkää oikeassa olemista. Sellaiselta journalismi pahimmillaan tuntui parikymppisestä Jens-Christian Rabesta, kun hän aikoinaan aloitti opinnot müncheniläisessä toimittajakoulussa.
Eräänä huhtikuun viikonloppuna olin Turussa opettamassa taidekritiikin kirjoittamista. Eräs opiskelija kysyi, miten kriitikoksi päädytään. Tai tarkempi kysymys taisi olla, että mistä ihminen tietää, että voi toimia kriitikkona...
– Totta kai palkinto on suuri kunnia! Se on erityisen hieno tunnustus siitäkin syystä, että tulen kritiikin kentälle hieman sivusta, jaetun E.J. Vehmaksen arvostelijapalkinnon...
SARVin kuvataidejaos järjesti kaikille avoimen keskustelutilaisuuden Marek Bartelik between continents 31.3.2017 kello 17 Sinnessä (Iso Roobertinkatu 16, Helsin...
Musiikkikritiikin merkitys nykyisessä musiikkikulttuurissa on muuttunut parissa vuosikymmenessä rajusti. Entinen kritiikin arvottava funktio on jäänyt taka-alal...
Lokakuussa avattu taidekritiikin ja -journalismin verkkoportaali edustaa hyvää elitismiä.
Lokakuu oli teatterikriitikko Maria Säkölle kiireistä aikaa. Kuun l...
Matti Mäkelä on vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1994 jättäytynyt filosofian tohtori, kriitikko ja esseisti. Uusimmassa teoksessaan "Tämä ei ole taidetta" Tabujen rikkominen kissantaposta mustaan marsalkkaan hän käsittelee...
Viisikymmenvuotiaan kriitikkopalkinnon anatomiaa
Vuonna 2012 tuli täyteen paitsi 100 vuotta Tatu Vaaskiven syntymästä myös 50 vuotta siitä, kun ensimmäinen V...
Kansan Uutisten kolumnissaan Sukupuutto vai nälkäkuolema? Tuula-Liina Varis käy heti otsikossa pientareen puolella. Kysymys on asetettu vasten Kritiikin Uutiste...
Helsingin Sanomissa ilmestyi hetki sitten Jukka Petäjän sivun mittainen kritiikki Charles J. Shieldsin Kurt Vonnegut-elämäkerrasta And So It Goes.
Vonnegut k...
