Draamakirjailijan taitojensa suhteen Saarikoski oli varsin epäilevä laatiessaan päiväkirjaromaania Asiaa tai ei (1980). Repliikkejä runoilija osasi tehdä, mutta itsekeskeiselle diivalle toisen ihmisen kuvaaminen tuotti vaikeuksia niin, että hän oli perustanut privaattiteatterin.
Kritiikin Kannukset sai tänä vuonna Elina Sallinen, jonka runoteoksessa Kehät kaupunki ja maaseutu, ihminen ja muut olennot kiertävät toisiaan ja vaihtelevat paikkaa. Maaseudulla kasvanut ja nyt takaisin maalle muuttanut runoilija pitää tärkeänä ylläpitää kulttuuria myös suurten kaupunkien ulkopuolella.
”Kuin runoilija, joka kirjoittaa trillereitä”. Lehtiotsikko lupaa ratkaisuja kysymykseen proosan ja runouden suhteesta, nykykirjallisuuden ilmiselvästä ja silti arvoituksellisesta yhtälöstä. Lainaan lähikirjastosta jutun aiheena olevan espanjalaiskirjailijan Javier Maríasin (1951–2022) romaanin Rakastumisia, josta saisin vertailukohtia toisen suositun tekijän, skotlantilaiskirjailija Ali Smithin (s. 1962) proosalle. Sitäkin usein luonnehditaan runolliseksi.
Vaikka kirjallisuudesta kirjoittavia toimittajia ja kriitikoita on melko paljon, runoudesta kirjoittaminen tuppaa jäämään harvojen harteille. Se merkitsee vastuun epätervettä kasautumista niin, että jos yksikin runoudesta kirjoittava freelancer pitää taukoa tai jää eläkkeelle, iso kasa runokirjoja jää vaille ansaitsemaansa mediahuomiota.
Kirjoitin kolmatta kirjaani kolme vuotta. Lopputulos: Totesimme keväällä kustantajan kanssa harmistuneessa mutta rakentavassa hengessä, ettei yhteistyö toimi. Purimme jo allekirjoitetun kustannussopimuksen.
Etelä-Afrikassa runoudella vaikutetaan mielipiteisiin, mutta myös mielipiteet vaikuttavat vahvasti runouteen, joka on kantaaottavaa ja rytmikästä – juuri sopivaa esimerkiksi poliitikkojen puheita värittämään.
Poikkitaiteellisuus ja multimedia ovat vahvistaneet asemiaan runouden saralla samalla kun runoudesta on tullut olennainen estraditaiteen muoto. Jälkimmäistä siivittää lavarunousbuumi. Runot ovat kuitenkin myös videotaiteen muoto, jota määritelmät pakenevat. Jopa kilpailujen tuomarit kokevat haasteelliseksi luokitella onko kyseessä runovideo vai videoruno, sillä moni teos jää niiden välimaastoon eikä rajaa ole helppo vetää.
Suomen arvostelijain liiton toiminnanjohtaja Riikka Laczak aloitti pestissään 10 vuotta sitten. SARVin tämän ja viime vuoden hallituksista koostunut joukko tilasi runoilija Aura Nurmelta juhlarunon Laczakille.
Todistettavasti kaikki hyvä runous on sosialistista. Parin vähäisin varauksin. Kunhan se vain on kirjoitettu kyllin pienellä kielellä ja kyllin syrjäisessä paikassa. Niin kuin suomeksi ja Suomessa. Epäilevä vakuuttukoon selailemalla Alan Boldin toimittamaa pokkaria The Penguin Book of Socialist Verse (1970, 12 s.).
