Pääministerin biletysvideo on kova pala tulkittavaksi etenkin niille, joille tuhti päihtymys on tanssimisen edellytys. Ja niille, joiden mielestä tanssi on turhaa. Tanssi ei suju, jos persiit on olalla. Siinäpä totuus tiedotettavaksi suomalaiselle lehdistölle.
Olin koronarajoitusten jälkeen pitkästä aikaa ”toisessa kotikaupungissani” Pariisissa. Yllätyin, kun kaupungin metroasemien mainostauluissa esiintyi tavan takaa kaksi Suomessa tunnettua nimeä: Edelfelt ja Gallen-Gallela. Näitä en ole nähnyt siellä ennen.
Taas moni on huolissaan kirjallisuuden ja lukemisen tulevaisuudesta. Lukemista harrastavat harvat: vain kymmenen prosenttia suomalaisista lukee enemmän kuin kymmenen kirjaa vuodessa. Vähiten lukevat nuoret miehet, kohta osa heistä tuskin osaa lukea. Äänikirjoista on povattu kirja-alan pelastajaa, uutta keinoa tahkota tuottoa auringonlaskun alalla. Kustantamot houkuttelevat somevaikuttajia paitsi mainoskasvoiksi, myös kirjailijoiksi, mikä on herättänyt närää ”alalla”.
Pennsylvanialainen Gertrude Stein muutti Pariisiin 1903 ja asui Ranskassa kuolemaansa saakka. Eurooppalaisuus ei ollut vierasta kolmekymppiselle Steinille, lapsena hän oli viettänyt aikaa niin Pariisissa kuin Wienissäkin. Vuoden 1903 muutto ja aloilleen asettuminen muodostui kuitenkin merkittäväksi.
Jokainen, joka on käynyt neuvostoliittolaisessa miestenhuoneessa, tietää mistä tässä tekstissä on kyse. Eikä sen tarvitse olla edes neuvostoliittolainen, post-sovjetti pikkula sopii yhtä lailla. Ikimuistoisin neuvostovessakokemukseni oli jossain keskellä Karatšai-Tšerkessiaa oleva pysähdys kymmenen tunnin bussimatkan jälkeen.
Kritiikin Uutisten uusina vakiokolumnisteina aloittavat toimittaja-kirjailija Iida Sofia Hirvonen ja kulttuurialan monitoimimies Ville Hytönen. Kolumni! Miten uudet kirjoittajamme määrittävät sen? ”Kolumnin kirjoittaminen on maailman hahmottamista sekä ajatusten ja tyylien kokeilua.” – ”Tekstien välissä oleminen luo uusia yhteyksiä ja saan uusia näkökulmia asioihin.”
Miten näyttelijän uusi kielioppi kohtaa kotimaisen teatterikentän vuonna 2011? Esa Kirkkopellon johtamassa tutkimushankkeessa joukko tutkijoita ja taiteentekijöitä on purkanut Jouko Turkan näyttelijöille jakaman opin. He päätyvät liittämään sen osaksi länsimaisen teatterin modernismin kriisiä teoksessaan Nykynäyttelijän taide – horjutuksia ja siirtymiä (Maahenki, 2011). (Kritiikin Uutiset 3-4/2011)
Kritiikin Uutisten kesä -22: Esittävän taiteen haasteita. Yksi viime vuosien kiivaimmista taidekiistoista käytiin nykytanssissa. Teatterinsa 15-vuotisjuhlavuotta viettävä Sanna Kekäläinen oli sen keskushahmo (Kritiikin Uutiset 4/2012).
Kritiikin Uutisten kesä -22: Esittävän taiteen haasteita.
Minna-Kristiina Linkalan väitöskirja teatterikritiikistä paljastaa muutokseen sysänneet vallan kentät: talouden ja julkisuuden. Taidekirjoittamisen eliittijulkisuus on jäänyt valtamediassa pimentoon (Kritiikin Uutiset 3/2014).