Featuren koko kirjo kukkii huippujournalistien toimittamassa ihailtavan monipuolisessa artikkelikokoelmassa. Suomeksi ei ole juuri julkaistu tekijöille suunnattuja opuksia featuresta, mikä on kummallista siihen nähden, kuinka paljon esimerkiksi tarinallinen journalismi on viime vuosina puhuttanut.
”Kuin runoilija, joka kirjoittaa trillereitä”. Lehtiotsikko lupaa ratkaisuja kysymykseen proosan ja runouden suhteesta, nykykirjallisuuden ilmiselvästä ja silti arvoituksellisesta yhtälöstä. Lainaan lähikirjastosta jutun aiheena olevan espanjalaiskirjailijan Javier Maríasin (1951–2022) romaanin Rakastumisia, josta saisin vertailukohtia toisen suositun tekijän, skotlantilaiskirjailija Ali Smithin (s. 1962) proosalle. Sitäkin usein luonnehditaan runolliseksi.
Muistan kuinka ystävieni kodeissa yleistyi 2000-luvun alkupuolella uudenlainen järjestys mitä tuli kirjoihin ja niiden jaotteluun. Asuntojen suurten tai pienempien kirjahyllykokonaisuuksien lajittelu tapahtui yllättäen värin mukaan. Tapa oli kai tullut mainoskuvastoista tai aikakauslehtien kautta.
Viime vuosina on noussut useassa yhteydessä esiin, kuinka kimmeltävää tekstiilitaide on tällä hetkellä. Pehmeät taiteen materiaalit lohduttavat, kun toistuvat kriisit huojuttavat turvallisuuden tunnetta ja elämän jatkumista maapallolla.
Miltä tuntuisi, jos suomalaisten pitäisi käydä katsomassa Huittisten hirvenpäätä Moskovassa tai Berliinissä, tai Paanajärven paimenpoikaa New Yorkin Metropolitan museossa? Beniniläinen tuttavani on sukuisin fon-kansasta ja kertoi kiinnostuneensa maansa ja kansansa historiasta jo kouluaikoina. Hän muutti työn perässä Pariisiin ja näki siellä museossa oman kansansa esineellistä kulttuuriperintöä ensimmäistä kertaa.
Työskentelin viime kesän aikana apurahalla, joten minulla oli ensimmäistä kertaa vuosiin mahdollisuus pitää myös jonkinlaista kesälomaa. Kun kerroin tästä kuulumisia vaihtaessa, standardivastaus kuului: ”Mitäs suunnitelmia? Mitään reissuja tiedossa?” En ollut suunnitellut matkoja.
Taiteen edistämiskeskus järjesti yhdessä sosiaaliturvauudistusta valmistelevan parlamentaarisen komitean kanssa 12.10.2022 tilaisuuden taiteilijoiden sosiaaliturvasta. Suomen tilanteen esittelyn lisäksi kuultiin kiinnostavia puheenvuoroja Irlannista ja Virosta. Näissä maissa taiteilijoiden toimeentuloon ja sosiaaliturvaan on onnistuttu tarttumaan koronanjälkeisessä ajassa Suomea ideaalisemmin.
Muistan miten se alkoi. Katsoin serbialaisen junan ikkunasta toisiinsa yhtyviä sikoja pellolla. Otin kynän ja muistivihon esiin. Kirjoitin ensimmäisen sivun täyteen eikä siihen jäänyt marginaaleja. Kirjoitin toisenkin sivun ja kolmannen, jatkoin ainakin tunnin verran kirjoittamista ja ajantajuni katosi.
Kuopiossa vuosittain järjestettävä Anti Contemporary Art Festival on kansainvälinen paikkasidonnainen nykytaiteen festivaali. Festivaalilla jaetaan maailman ainoa kansainvälinen live art -palkinto, jonka saajaehdokkaat esittelevät teoksensa festivaalin Shortlist LIVE! -ohjelmistossa. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin 21. kerran.
Niin Oscar Wilden, Pablo Picasson kuin T.S. Eliotin on toistuvasti väitetty sanoneen: ”Hyvät kirjailijat lainaavat, suuret kirjailijat varastavat.” Oli sanonnan alkuperä mikä hyvänsä, ajatus kirjallisuudesta varastamisena on levinnyt laajalle. On selvää, että kaikki kirjallisuus syntyy aiemmasta kirjallisuudesta, aivan kuten tieto laajemmin rakentuu aina aiemman tiedon varaan.
