Virolaisessa kirjallisuuskritiikissä painotetaan aikalaisuutta subjektiivisin keinoin. - Puolisoni ryttää kirjallisuuslehden ruokapöydälle. ”Andrus Kasemaa kirjoittaa, että Joanna Ellman on kypsymässä runoilijaksi”, hän puuskahtaa. Kaivan kritiikin käsiini ja sen otsikko jo kertoo paljon: ”Rohkea kunnon tyttö”.
Mieke Bal esittelee kirjassa Travelling Concepts kuvitteellisen kohtauksen: Filosofi, psykoanalyytikko, kertomusten tutkija, arkkitehti ja taidehistorioitsija keskustelevat ”subjektista”. Keskustelun tuoksinassa kaikki puhuvat kuitenkin eri asioista. Filosofi luennoi individualismin noususta, psykoanalyytikko alitajunnasta, kertomusten tutkija on kiinnostunut kertojaäänestä ja arkkitehdin huomio kiinnittyy ihmisen tilasuhteeseen.
Pätevä argumentaatio edellyttää kriittistä ajattelua. Mutta kritiikin kieli itsekin joutuu kritiikin kohteeksi pragmatistisessa filosofiassa ja kognitiivisessa kielitieteessä. Totuudenmukaista tietoa tavoiteltaessa tulee sukeltaa ajattelutottumuksia ja kielenkäytön konventioita syvempiin vesiin.
Suomen arvostelijain liitto järjesti 8.4.2019 Lavaklubilla paneelikeskustelun otsikolla Tekoäly ja taidekritiikki. Paneeliin osallistui yhdysvaltalainen, tekoälystä kirjoittanut kriitikko Ben Davis, pelikriitikko Aleksandr Manzos, digitaalisten kuvien parissa työskentelevä taiteilija Tuomo Rainio sekä pop-musiikista kirjoittava toimittaja ja kriitikko Iida-Sofia Hirvonen. Keskustelua moderoi SARVin puheenjohtaja, kriitikko Maria Säkö.
Kuultuani Milja Sarkolan julkaisevan samaan aikaan Pääomani-romaanin ja -näytelmän, virisi ajatus yhteisjutusta. Olisin sekä kirjallisuus- että teatterikriitikko. Olen kirjoittanut kirjallisuuskritiikkiä 1990-luvun alusta lähtien, teatterikritiikkiä en milloinkaan.
Jos valitsee performanssin aiheekseen, on pohdittava, mikä loppujen lopuksi on kohde. Teko, esine, tila ja aika ovat käsitteitä, ilmiöitä, kokemuksia, joiden avulla voi päästä alkuun. Taiteilijaduo Linda & Aura pitivät neljän päivän performanssin installaatiotilassa SIC-galleriassa 16.–19.1.2020. Kävin siellä joka päivä, ja vietin noin tunnin kussakin esityksessä.
Nobelin kirjallisuuspalkinto on korkein tunnustus, jonka kirjailija voi urallaan saada. Samalla se on räjähdysherkkä ruutitynnyri, joka synnyttää kiivaita keskusteluja kirjallisuuden ja sen palkitsemisen merkityksestä. Kirjoitussarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvist lukee vuosien 1981–2019 Nobel-voittajia.
Kritiikki journalismina on ollut sekavuustilassa jo 200 vuotta. Kritiikistä kasvoi taidemuoto, kun modernin taiteilijan luovuus ja yleisön maku olivat tuomittuja eroamaan toisistaan. Vain teos, joka itsessään on jo kritiikkiä, on kritisoimisen arvoinen.
Nobelin kirjallisuuspalkinto on korkein tunnustus, jonka kirjailija voi urallaan saada. Lokakuussa 2019 julkistetaan kahden uuden nobelistin nimet. Millaiseen seuraan he liittyvät? Sarjan toisessa osassa kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvist lukee vuosina 1945–1980 palkittuja nobelisteja.
Nobelin kirjallisuuspalkinto on korkein tunnustus, jonka kirjailija voi urallaan saada. Lokakuussa 2019 julkistetaan kahden uuden nobelistin nimet. Millaiseen seuraan he liittyvät? Tutkija ja kriitikko Sanna Nyqvist käy kolmiosaisessa juttusarjassa läpi kaikki kirjallisuuden nobelistit.
