media

Elokuvakritiikille koitti hyytävä syksy

Viime aikoina on tullut liikaakin syitä miettiä, mitä tulevaisuutta elokuvakriitikon ammatilla voi olla. Nykyiset toimituspäälliköt eivät muusta halua kuullakaan kuin siitä, mikä on otsikoissa muuallakin eli sellaiselle on tilausta, jota voi myydä lukijoille sen populaariudella ja entuudestaan tuttuudella.

#Finlandiapalkinto – suomalainen kulttuurijuna, leikkimielinen karnevaali, salamyhkäinen teurastus vai jäävuoren huippu?

”Onko vakavampaa suomalaista karnevaalia kuin Finlandia-palkinto kaikkine institutionaalisine piirteineen?” Näin kysyi professori Juhani Niemi teoksessaan Kirjojen takaa (1991) eritellessään vuoden 1989 Finlandia-palkintolautakunnan työtä. Kirjallisuuspalkintoraadin työskentelyyn liittyvät ongelmat korostuvat juuri kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon yhteydessä, onhan se näyttävin ja seuratuin Suomen lukuisista kirjallisuuspalkinnoista.

Marraskuisia immersioita

Ennen kuin tämä vuosi kääntyy aivan lopuilleen otamme Kritiikin Uutisissa käsittelyyn pienten juttusarjojen muodossa muutaman ajankohtaisen teeman. Toinen niistä on elokuvakritiikin nykytila, toinen immersiivisyys taiteessa, josta Amos Rexin avausnäyttely on yksi esimerkki.

Erään kriitikon tunnustuksia

Tuskin mikään kirjoittamisen laji on koetellut hermojani samalla tavalla kuin kritiikki – enkä puhu nyt omien teosteni arvioista. Puhun kritiikin kirjoittamisesta. Olen harjoittanut kriitikon eli taiteen arvostelijan työtä yli kaksikymmentä vuotta ja tehnyt sitä innolla. Mutta silti jo pitkään olen harkinnut kriitikon työn lopettamista. Samat mietteet aina tammikuun alkaessa.

Populistisen journalismin hetteiköt ja kaikukammiot

Populismin suhde mediaan on kaksijakoinen: media sekä vauhdittaa että hillitsee poliittista populismia. Populismin nousu haastaa mediataloja pohtimaan journalismin ydintehtäviä ja yhteiskuntavastuuta entistä enemmän myös Suomessa. Myös kulttuurijournalismin ja sen viihteellistymisen näkökulmasta aihe on ajankohtainen.

Kiinnostavamman kritiikin puolesta

Ikävystyttävää tosiasiallisuuteen tarrautumista ja pönäkkää oikeassa olemista. Sellaiselta journalismi pahimmillaan tuntui parikymppisestä Jens-Christian Rabesta, kun hän aikoinaan aloitti opinnot müncheniläisessä toimittajakoulussa.

Finns det rum för tvekan?

I en kolumn i Hufvudstadsbladet nyligen (9.5) – skriven "till tveksamhetens försvar" – beklagade sig modersmålsläraren och författaren Katarina von Numers Ekman över det allt mer tillspetsade debattklimatet.