Kun kulttuurijournalismin määrä supistuu, kritiikki uhkaa kadota juttumuotona tai hautautua hybridiformaatteihin. Kritiikkien määrä on vähentynyt mediassa. Tämän me jo tiedämme. Vähemmän kirjoja, kuvataidetta, musiikkia, teatteria arvioidaan ja kääntäen: enemmän teoksia ja esityksiä jää kokonaan mediahuomion ulkopuolelle.
Yhtenä Suomen arvostelijain liiton vuosina 2020–2023 toteuttaman Kritiikki näkyy! -hankkeen osa-alueena oli ”Keskustele kriitikon kanssa”. ”Hankkeen piirissä tarjottiin yleisön jäsenille mahdollisuutta keskustella kahden kriitikon kanssa esityksestä, konsertista, teoksista tai elokuvista. Osallistujat etsittiin pääasiassa sosiaalisen median kautta. Intiimit tilanteet olivat antoisia myös kriitikoille.”
SARV:n uusimpiin julkaisuihin kuuluva Kritiikki näkyy! -vuosikirja pyrkii esittelemään samannimisen hankkeen konkreettisia tuloksia. Koneen säätiön rahoittama hanke käynnistettiin SARV:n 70-vuotisjuhlavuonna 2020. Vuosikirjassa on mukana 15 tekstiä, jotka lähestyvät hankkeen tiimoilta eri alueita, näkökulmia ja asioita.
Journalisti-lehti uutisoi tällä viikolla, että Helsingin Sanomat luopuu televisiosta kirjoittavista freelancereista (13.4.). Säästösyistä televisiosta kirjoittaminen aiotaan hoitaa jatkossa entistä enemmän ”talon sisällä”. Sanoma Media Finland Oyj:n liikevaihto kasvaa, kulttuuritoimituksen budjetit kutistuvat.
Yhdysvaltalainen Eva Hagberg on opiskellut arkkitehtuuria ja väitellyt tohtoriksi merkittävissä yliopistoissa sekä toiminut journalistina, tutkijana, yliopistojen luennoitsijana ja kaikessa hiljaisuudessa myös merkittävien arkkitehtitoimistojen julkisuuskuvan rakentajana. Viime vuonna häneltä ilmestyi erinomaisen kiinnostava teos. Se palkittiin parhaana vuoden 2022 aikana ilmestyneenä arkkitehtuurin ja muotoilun alan kirjana.
Vaikka kirjallisuudesta kirjoittavia toimittajia ja kriitikoita on melko paljon, runoudesta kirjoittaminen tuppaa jäämään harvojen harteille. Se merkitsee vastuun epätervettä kasautumista niin, että jos yksikin runoudesta kirjoittava freelancer pitää taukoa tai jää eläkkeelle, iso kasa runokirjoja jää vaille ansaitsemaansa mediahuomiota.
Helsingin Sanomien kulttuurisivujen Katri Kallionpää purki hätkähdystään kolumnissaan syyskuussa 2011, kun joku näyttelijä oli pyytänyt lehdeltä rahaa haastattelusta. Kallionpää oli pitänyt näyttelijälle lyhyen esitelmän, kuinka ”totuutta ei voi myydä eikä ostaa.”
Jos taiteilija ryhtyy amatöörinyrkkeilijäksi ja pieksee kriitikon, on jotakin vialla taiteen ja kritiikin suhteissa. Uuden ”Ingon”, Ingmar Bergmanin yllätyshyökkäyksestä Dagens Nyheterin teatteriarvostelijaa Bengt Johanssonia vastaan on niin paljon puhuttu, käytetty aasinsiltana kritiikkikeskusteluun, että ei siitä enempää.
Camille Auer: Minun ja Mira Eskelisen allekirjoittama avoin kirje, jota olivat kirjoittamassa myös Teo Ala-Ruona, Orlan Ohtonen ja Kid Kokko, oli ensimmäinen teksti, jossa Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -esityksen roolitus roolitus tuli julkiseksi. Helsingin Sanomat kirjoittaa somekohusta, eikä transsukupuolisten ammattilaisten esiin nostamasta epäkohdasta. Avoin kirje lähetettiin myös Helsingin Sanomille, joka ei sitä julkaissut.
