Todistettavasti kaikki hyvä runous on sosialistista. Parin vähäisin varauksin. Kunhan se vain on kirjoitettu kyllin pienellä kielellä ja kyllin syrjäisessä paikassa. Niin kuin suomeksi ja Suomessa. Epäilevä vakuuttukoon selailemalla Alan Boldin toimittamaa pokkaria The Penguin Book of Socialist Verse (1970, 12 s.).
Puolassa vallanpitäjät eivät epäröi ilmaista mielipiteitään kirjallisuudesta, kulttuurista ja sen tekijöistä. Päinvastoin: kirjailijat ja kirjallisuus on otettu osaksi käynnissä olevaa poliittista kiistaa ja identiteettitaistelua. Siinä kirjailijat ovat joutuneet välillä jopa isänmaan vihollisen asemaan.
Hanna Kosonen nimitettiin Antti Rinteen hallitukseen elokuun alussa tiede- ja kulttuuriministeriksi äitiyslomalle jääneen Annika Saarikon tilalle. Saarikon tapaan hänkin otti tehtävän vastaan suuren innostuksen vallassa, mutta myös nöyränä saamansa luottamuksen ja monen uuden asian edessä. Siskotuulikki Toijonen haastattelee.
"Joskus asioiden katsominen etäämmältä tekee varmasti hyvää ja luo uusia näköaloja yhteiskuntaan. Perhevapaan pitäminen on myös arvojeni todeksi elämistä käytännössä." Näin elokuun alussa äitiyslomalle jäänyt, tiede- ja kulttuuriministeriksi Rinteen hallitukseen nimitetty Annika Saarikko kuvaa tunnelmiaan siirryttyään ministerin tehtävistä herkempiin tunnelmiin. Siskotuulikki Toijonen haastattelee.
Kritiikin Uutiset tulee keväällä julkaisemaan juttusarjan aiheesta digitaalisuus ja kritiikki. Artikkeleita aiheesta voi tarjota 15.4. asti. Lehden pääkirjoituksessa tarkastellaan digitaalisuutta esimerkinomaisesti kirjastoinstituution kautta.
Aika: Tiistai 19.3.2019 klo 11–13
Paikka: Kansalaisinfo, Pikkuparlamentti (Arkadiankatu 3, Helsinki)
Kultti ry järjestää yhteistyössä Suomen arvostelijain l...
Tuskin mikään kirjoittamisen laji on koetellut hermojani samalla tavalla kuin kritiikki – enkä puhu nyt omien teosteni arvioista. Puhun kritiikin kirjoittamisesta. Olen harjoittanut kriitikon eli taiteen arvostelijan työtä yli kaksikymmentä vuotta ja tehnyt sitä innolla. Mutta silti jo pitkään olen harkinnut kriitikon työn lopettamista. Samat mietteet aina tammikuun alkaessa.
Otso Kantokorven poikkeuksellisen laaja elämäntyö nojasi ehtymättömään uteliaisuuteen, toimeliaisuuteen ja ihmisläheisyyteen. Ennen kaikkea hän oli järkkymätön taide- ja yhteiskuntakeskustelun herättäjä, kriitikko, joka sanoi mitä ajatteli. Hän näytti, että kriitikon tehtävänä on kyseenalaistaa, kaivautua yksinkertaistuksien alle ja pitää taiteen puolta. Hänen myötään tuli päätökseen eräs aikakausi suomalaisen taidekritiikin historiassa. Otso Kantokorven karhumainen ja moniulotteinen hahmo piirtyy neljän hänet tunteneen ihmisen kertomuksista.
Kuka päättää kriitikoiden apurahoista ja eläkkeistä Taikessa? Millä kriteereillä apurahapäätöksiä tehdään? Kuinka kasvattaa taidejournalismin tukea? Keväällä Taiken johtajan pallilta väistynyt Minna Sirnö, taiteen tukemisen päällikkö Esa Rantanen sekä kirjallisuustoimikunnan jäsen ja taidejournalismin jaoksen puheenjohtajana vuosina 2015−2016 toiminut Pirkko Heikkinen vastasivat kysymyksiin.
