Kritiikin Uutisissa julkaistaan lomakauden ajan juttuja lehden arkistoista. Tässä kolumnissa Jonimatti Joutsijärvi pohtii kulttuurijournalismille mahdollisia tapoja tavoittaa asianharrastajia laajempia yleisöjä.
"Opettaminen ei sujunut minulta moneen viikkoon. Vakavasti sairaan lapsen vanhemmasta ei ollut menemään opiskelijoiden eteen. Kirjallisuuskriitikon työhön minä kuitenkin pystyin." Opettaja-kirjallisuuskriitikko Jari Olavi Hiltunen kertoo kuinka aika teho-osastolla peilautui kritiikin kirjoittamiseen.
Etuoikeuskeskustelu on viime vuosina yleistynyt intersektionaalisen feminismin valtavirtaistumisen myötä. Intersektionaalisessa feministisessä ajattelussa lähtökohtana on, että ihmisillä on useita omaan identiteettiin liittyviä risteäviä positioita yhteiskunnassa, esimerkiksi sukupuoli, seksuaalisuus, rotu, luokka, ja toimintakyky.
Tuskin mikään kirjoittamisen laji on koetellut hermojani samalla tavalla kuin kritiikki – enkä puhu nyt omien teosteni arvioista. Puhun kritiikin kirjoittamisesta. Olen harjoittanut kriitikon eli taiteen arvostelijan työtä yli kaksikymmentä vuotta ja tehnyt sitä innolla. Mutta silti jo pitkään olen harkinnut kriitikon työn lopettamista. Samat mietteet aina tammikuun alkaessa.
Lahdessa tehdastyöläisperheessä varttunut Heikki Hellman (s. 1955) ei ole noussut uralleen, dosentiksi ja Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen päälliköksi akateemisesti sivistyneestä perheestä, vaan on tehnyt niin sanotun luokkaretken.
Kuka päättää kriitikoiden apurahoista ja eläkkeistä Taikessa? Millä kriteereillä apurahapäätöksiä tehdään? Kuinka kasvattaa taidejournalismin tukea? Keväällä Taiken johtajan pallilta väistynyt Minna Sirnö, taiteen tukemisen päällikkö Esa Rantanen sekä kirjallisuustoimikunnan jäsen ja taidejournalismin jaoksen puheenjohtajana vuosina 2015−2016 toiminut Pirkko Heikkinen vastasivat kysymyksiin.
Kun Kalle Kinnunen kirjoittaa elokuvista, sisältö ja taustat nivoutuvat yhteen. Elokuvan luonne taideteollisena kulttuurina on aina kiehtonut häntä. Se vaikuttaa myös elokuvakritiikin merkitykseen.
Olen lukenut pitkin kevättä huhtikuussa ilmestynyttä elämäkertaa Hanna Granfeltista (1884–1952), suuresta suomalaisesta sopraanosta. Salla Leponiemen kirjoittama Jumalainen kipuna (Gummerus 2018) kuvaa...
Klassinen asetelma: Kirjailijat napisevat, että kritiikkien laatu on surkea, ja kriitikot napisevat, että kirjailijat ovat herkkänahkaisia. Moni valittelee, että kritiikki on tasapäistynyt ja tylsistynyt. Lyttäyksiä ei enää näe, vaan tuoteselosteita.
