kriitikon työ

Yhdessä vahvaksi – Pirkko Kosken kaudella teatteritiede kasvoi kokoaan suuremmaksi

Teatterimuseossa vietettiin joulukuun lopussa teatterintutkimuksen syyspäiviä ristiriitaisissa tunnelmissa. Teatterin tutkimuksen seura halusi kunnioittaa teatteritieteen professori emerita Pirkko Kosken 80-vuotissyntymäpäivää ja kiittää häntä valtavasta panoksesta oppiaineen kehittämisessä. Samaan aikaan teatteriväki keräsi nimiä adressiin, jossa vaadittiin teatteritieteen säilyttämistä opintosuuntana.

Intiimiyttä, suuria tunteita ja ristiinpuhumista. Metakritiikki Ragnar Kjartanssonin The Visitorsin vastaanotosta

Mieke Bal esittelee kirjassa Travelling Concepts kuvitteellisen kohtauksen: Filosofi, psykoanalyytikko, kertomusten tutkija, arkkitehti ja taidehistorioitsija keskustelevat ”subjektista”. Keskustelun tuoksinassa kaikki puhuvat kuitenkin eri asioista. Filosofi luennoi individualismin noususta, psykoanalyytikko alitajunnasta, kertomusten tutkija on kiinnostunut kertojaäänestä ja arkkitehdin huomio kiinnittyy ihmisen tilasuhteeseen.

Mistä kriitikko ei saa kirjoittaa?

Tämä kolumni sai alkusysäyksensä näkemyserosta pitkäaikaisen yhteistyökumppanini, tunnetun suomalaisen aikakauslehden kanssa. Olisin nimittäin halunnut kirjoittaa esseen ruotsalaisesta Hilma af Klintistä, läntisen taidemaailman ensimmäisestä abstraktista taiteilijasta.

Oskari Onninen double feature, 2/2: ”Rahan kaataminen taiteelle ykkösprioriteettina”

Pop-kriitikko Oskari Onninen on ottanut taidekritiikin nykytilan ohella räväkästi kantaa myös taiteen rahoitukseen. Se, miksi taiteen kentällä rahasta suoraan puhumista vältellään, on hänestä hyvä kysymys. ”On jännittävää, että vaikkapa koronakeskustelussa korostettiin taiteen olevan itseisarvo ja samaan aikaan korostettiin, että nyt paha Krista Kiuru on vienyt taiteilijoilta elinkeinon.”

Analyyttinen hullaantuja – Pirkko Heikkinen 1942–2020

Se oli 90-luvun puoliväliä, ja Mikkelin Näyttämöpäiville tyypillistä tammikuun hyistä viimasäätä, kun kiiruhdin kohta-alkavaan esitykseen Sotkulle. Olin aikeissa avata oven ja astua sisään tapahtuman vakkarinäyttämön lämpöön sulattelemaan luitani, kun samalla hetkellä ovesta astui ulos Pirkko Heikkinen vihreässä trenssitakissaan.

Kritiikeissään Sampsa Oinaala tarttuu kuulijan käteen kutsuen radion äärelle

Kalsealla Joensuun rautatieasemalla minua on vastassa satuolennon kaltainen pitkälettinen miekkonen. Kohteliaasti hän ottaa kapsäkkini ja asettelee sen parhaat päivänsä nähneen polkupyörän perässä kulkevaan punaiseen kuljetuslaatikkoon. Hän ei läiskyttele auton ovia, vaan tekee työmatkansa ja muutkin kulkunsa polkien. Uniikki, narratiiviseen journalismiin erikoistunut, vuonna 1979 syntynyt Sampsa Oinaala on myös journalistina.
bursa escort