kriitikon työ

Kriitikko Töölössä, Berliinissä ja radioaalloilla – Kirjoittajakoulu kriitikoille -kurssin antia

Suomen Kulttuurirahaston rahoittama Kirjoittajakoulu kriitikoille järjestettiin viime keväänä toista kertaa. Taidekoti Kirpilän suojissa käytyjen keskustelujen lisäksi kurssilaiset jalkautuivat tutustumaan Berliinin kulttuuritarjontaan ja saksalaiseen kulttuurijournalismiin. Lopuksi tuotettiin kritiikkiä radioon. 

Kriitikon vastuusta

Kirjoitan tämän viimeisen kolumnini lehden ilmeisimmälle ja kriittisimmälle lukijakunnalle, kriitikoille. Lukuohjeeksi sanottakoon, että olen itse kirjoittanut kritiikkiä, ollut sen kohteena, tilannut sitä lehtiin ja tehnyt sille tilaa niissä. Ennen muuta olen nautiskellut kritiikkiä jo parikymmentä vuotta.

Kunniajäsen luo katseen kuvaan – Marja-Terttu Kivirinnan haastattelu

”Lopultahan kaikki taide on poliittista, joskaan ei puoluepoliittista. Elinympäristömme kannalta yksi yhä vain tärkeämmäksi tuleva näkökulma on neohumanismi. Maapallolla on muutakin elämää kuin ihmisiä. Tämä täytyy ottaa huomioon myös taiteessa.” Siskotuulikki Toijosen haastateltavana SARVin kunniajäsenyyden hiljattain saanut kuvataidekriitikko Marja-Terttu Kivirinta.

Lajitermit: ahtaita lokeroita vai taiteen ja yleisön palvelua?

On ymmärrettävää, että taiteilija haluaa välttää leimoja ja tiukkoja kehikkoja. Lajimääritelmien ja muiden taiteellisten termien karsastaminen voi kuitenkin olla myös vähemmän perusteltua. Taidekenttää kriitikkona ja museotyöläisenä viime vuosina seurannut Petteri Enroth ottaa esimerkiksi äänitaiteen käsitteen.

Huutoja tyhjyyteen ja valoa horisontissa? Kuvataidekritiikin tila -keskustelutilaisuudessa ei tyydytty vain voivottelemaan

Suomen arvostelijain liiton kuvataidejaos järjesti torstaina 26.10. Kuvataidekritiikin tila -keskustelutilaisuuden Helsingissä Galerie Anhavalla. Paneeliin osallistunut kriitikko, jaoksen hallituksen jäsen Petteri Enroth tiivistää keskustelun antia, johon sisältyi rutkasti näkökulmia esimerkiksi valtion roolista kritiikin turvaajana aina siihen, miten kritiikin ja muun kulttuurijournalismin suhdetta voisi ajatella uusiksi.

Huojuva talo

Kun kulttuurijournalismin määrä supistuu, kritiikki uhkaa kadota juttumuotona tai hautautua hybridiformaatteihin. Kritiikkien määrä on vähentynyt mediassa. Tämän me jo tiedämme. Vähemmän kirjoja, kuvataidetta, musiikkia, teatteria arvioidaan ja kääntäen: enemmän teoksia ja esityksiä jää kokonaan mediahuomion ulkopuolelle.

Kriitikoista kriittisin

Jukka Kajava tuli minulle tutuksi jo 60-luvulla, kun olin vielä pieni pojankoltiainen. Työväenluokkaan kuuluva isäni aamun Hesaria lukiessaan ensin huudahti ”hyvä Kari” ja jonkin ajan päästä ”saatanan Kajava”. Toisin kuin toinen Helsingin Sanomien suuri lyttääjä Seppo Heikinheimo, Kajava oli tunnettu nimi kaikkialla, kulttuuripiireistä raskaan työn raatajiin.

Kohtaaminen kriitikon työkaluna, osa 3: Livekritiikki

Kolmiosaisessa juttusarjassa Heidi Backström tarkastelee kohtaamista kriitikon työkaluna kolmesta näkökulmasta, jotka ovat dialoginen kritiikki, keskustele kriitikon kanssa -konsepti ja livekritiikki. Viimeisessä osassa pohditaan mitä on kaikkea taidekritiikki, siis teokseen kohdistuva punnittu, ammattimainen, arvottava ja tulkitseva toiminta voisi olla livetilanteessa ja liveformaattina, niin että sitä kutsutaan ja se tunnistetaan taidekritiikiksi.
bursa escort