kriitikko

Analyyttinen hullaantuja – Pirkko Heikkinen 1942–2020

Se oli 90-luvun puoliväliä, ja Mikkelin Näyttämöpäiville tyypillistä tammikuun hyistä viimasäätä, kun kiiruhdin kohta-alkavaan esitykseen Sotkulle. Olin aikeissa avata oven ja astua sisään tapahtuman vakkarinäyttämön lämpöön sulattelemaan luitani, kun samalla hetkellä ovesta astui ulos Pirkko Heikkinen vihreässä trenssitakissaan.

Kritiikeissään Sampsa Oinaala tarttuu kuulijan käteen kutsuen radion äärelle

Kalsealla Joensuun rautatieasemalla minua on vastassa satuolennon kaltainen pitkälettinen miekkonen. Kohteliaasti hän ottaa kapsäkkini ja asettelee sen parhaat päivänsä nähneen polkupyörän perässä kulkevaan punaiseen kuljetuslaatikkoon. Hän ei läiskyttele auton ovia, vaan tekee työmatkansa ja muutkin kulkunsa polkien. Uniikki, narratiiviseen journalismiin erikoistunut, vuonna 1979 syntynyt Sampsa Oinaala on myös journalistina.

Koulutuskysely kriitikoille

Kerro millaista kriitikkokoulutusta toivoisit! Suomen arvostelijain liitto kehittää koulutustoimintaansa, ja haluaisi kuulla kriitikoilta millaiselle koulutu...

Kadonnutta aikaa etsimässä – Ville Hänninen ei kaihda herkkyyttä kriitikon ja kirjailijan työssä

Tapaamme Ville Hännisen (s. 1976) kanssa Ravintola Kirkukissa Helsingin Puotinharjussa. Ei ole sattumaa, että hän valitsi kohtaamispaikaksi tämän, rappeutuneessa, entisessä ostoskeskuksessa olevan etnisen ravintolan. Hänninen kun mieluusti hakeutuu syrjään, marginaaleihin. Niin myös kriitikkona, freelance-toimittajana ja tietokirjailijana.

Marraskuisia immersioita

Ennen kuin tämä vuosi kääntyy aivan lopuilleen otamme Kritiikin Uutisissa käsittelyyn pienten juttusarjojen muodossa muutaman ajankohtaisen teeman. Toinen niistä on elokuvakritiikin nykytila, toinen immersiivisyys taiteessa, josta Amos Rexin avausnäyttely on yksi esimerkki.

Erään kriitikon tunnustuksia

Tuskin mikään kirjoittamisen laji on koetellut hermojani samalla tavalla kuin kritiikki – enkä puhu nyt omien teosteni arvioista. Puhun kritiikin kirjoittamisesta. Olen harjoittanut kriitikon eli taiteen arvostelijan työtä yli kaksikymmentä vuotta ja tehnyt sitä innolla. Mutta silti jo pitkään olen harkinnut kriitikon työn lopettamista. Samat mietteet aina tammikuun alkaessa.

Kulttuuri ilman taidetta

Mitä on kulttuurijournalismi? Entä kritiikin rooli kulttuurijournalismissa? Näitä kysymyksiä tulee miettineeksi, kun lukee Suomen Kulttuurirahaston rahoittaman Kulttuurijournalismin mestarikurssin tuloksena syntynyttä Jotkut taas...

Mihin leiriin kuulut?

Käsitys hyvästä tai kunnollisesta taideteoksesta on yhteisöllinen, oli arvottava yhteisö pieni tai suuri. Viime kädessä yhteisö päättää, mitkä asiat tekevät kirjallisuudesta, musiikista, elokuvasta, kuvataiteesta tai vaikkapa sarjakuvasta...

Intuitio kriitikon työvälineenä

Eräänä huhtikuun viikonloppuna olin Turussa opettamassa taidekritiikin kirjoittamista. Eräs opiskelija kysyi, miten kriitikoksi päädytään. Tai tarkempi kysymys taisi olla, että mistä ihminen tietää, että voi toimia kriitikkona...
bursa escort