kirjallisuuskritiikki

Kristinusko ja ilmastokriisi – kritiikki kääntyy pois

Ville Hämäläisen saarna pääsiäiseksi: ”’Ilmastokriisi on meidän aikamme risti’ - se tulisi myös taiteen ja kritiikin ottaa kannettavakseen. Mitkä ovat niiden keinot edes vähentää tuhoamista? Vielä viime syksynä luopuminen oli monen mielestä mahdotonta. Tänään se on arkea. Enää on löydettävä luopumisen täydellinen ilo.”

Rahat ja henki

Kuultuani Milja Sarkolan julkaisevan samaan aikaan Pääomani-romaanin ja -näytelmän, virisi ajatus yhteisjutusta. Olisin sekä kirjallisuus- että teatterikriitikko. Olen kirjoittanut kirjallisuuskritiikkiä 1990-luvun alusta lähtien, teatterikritiikkiä en milloinkaan.

Kadonnutta aikaa etsimässä – Ville Hänninen ei kaihda herkkyyttä kriitikon ja kirjailijan työssä

Tapaamme Ville Hännisen (s. 1976) kanssa Ravintola Kirkukissa Helsingin Puotinharjussa. Ei ole sattumaa, että hän valitsi kohtaamispaikaksi tämän, rappeutuneessa, entisessä ostoskeskuksessa olevan etnisen ravintolan. Hänninen kun mieluusti hakeutuu syrjään, marginaaleihin. Niin myös kriitikkona, freelance-toimittajana ja tietokirjailijana.

Fiktion maailmanloppu

Kertomuksia nähdään nykyään kaikkialla, sielläkin missä niitä ei kertomuksentutkijan vinkkelistä ole. Kun minua pyydettiin kirjoittamaan essee kertomuksen käytön hyödyistä ja haitoista kritiikissä, ensimmäinen ajatukseni oli, että kritiikki tekstilajina on siinä määrin analyyttisuuteen sitoutunut, että se väistämättä on kertomuksena heikko.

Kriitikko teho-osastolla

"Opettaminen ei sujunut minulta moneen viikkoon. Vakavasti sairaan lapsen vanhemmasta ei ollut menemään opiskelijoiden eteen. Kirjallisuuskriitikon työhön minä kuitenkin pystyin." Opettaja-kirjallisuuskriitikko Jari Olavi Hiltunen kertoo kuinka aika teho-osastolla peilautui kritiikin kirjoittamiseen.

Ansaitsemme parempia loppuja

"Kirjan alkukuvat viettelevät lukijaa, loppukuvat pyrkivät tyydyttämään hänet, Tommi Melender sanoo Maailmojen loput -esseeteoksessa. Toinen kirjoittaja Sinikka Vuola vertaa kirjan aloittamista rakastumiseen: teoksen maailma on vielä avoin ja siihen on helppo heijastaa toiveitaan. Vuola puhuu myös lukemisesta ja kirjoittamisesta aistillisena sekä kehollisena toimintana."
bursa escort