Kuultuani Milja Sarkolan julkaisevan samaan aikaan Pääomani-romaanin ja -näytelmän, virisi ajatus yhteisjutusta. Olisin sekä kirjallisuus- että teatterikriitikko. Olen kirjoittanut kirjallisuuskritiikkiä 1990-luvun alusta lähtien, teatterikritiikkiä en milloinkaan.
Tapaamme Ville Hännisen (s. 1976) kanssa Ravintola Kirkukissa Helsingin Puotinharjussa. Ei ole sattumaa, että hän valitsi kohtaamispaikaksi tämän, rappeutuneessa, entisessä ostoskeskuksessa olevan etnisen ravintolan. Hänninen kun mieluusti hakeutuu syrjään, marginaaleihin. Niin myös kriitikkona, freelance-toimittajana ja tietokirjailijana.
Kertomuksia nähdään nykyään kaikkialla, sielläkin missä niitä ei kertomuksentutkijan vinkkelistä ole. Kun minua pyydettiin kirjoittamaan essee kertomuksen käytön hyödyistä ja haitoista kritiikissä, ensimmäinen ajatukseni oli, että kritiikki tekstilajina on siinä määrin analyyttisuuteen sitoutunut, että se väistämättä on kertomuksena heikko.
Haluatko kehittää kriitikontaitojasi lasten- ja nuortenkirjallisuuden saralla? Aiheeseen perehdyttävä, Lastenkirjainstituutin järjestämä koulutus marraskuussa Tampereella.
"Opettaminen ei sujunut minulta moneen viikkoon. Vakavasti sairaan lapsen vanhemmasta ei ollut menemään opiskelijoiden eteen. Kirjallisuuskriitikon työhön minä kuitenkin pystyin." Opettaja-kirjallisuuskriitikko Jari Olavi Hiltunen kertoo kuinka aika teho-osastolla peilautui kritiikin kirjoittamiseen.
Toisen palkinnon nuorille suunnatussa Mikä kritiikki! -kirjoituskilpailussa sai Lili Saarikiven virtaavalla kielellä ja viisaasti kirjoitettu arvostelu Clarice Lispectorin teoksesta Água viva.
"Kirjan alkukuvat viettelevät lukijaa, loppukuvat pyrkivät tyydyttämään hänet, Tommi Melender sanoo Maailmojen loput -esseeteoksessa. Toinen kirjoittaja Sinikka Vuola vertaa kirjan aloittamista rakastumiseen: teoksen maailma on vielä avoin ja siihen on helppo heijastaa toiveitaan. Vuola puhuu myös lukemisesta ja kirjoittamisesta aistillisena sekä kehollisena toimintana."
Tuskin mikään kirjoittamisen laji on koetellut hermojani samalla tavalla kuin kritiikki – enkä puhu nyt omien teosteni arvioista. Puhun kritiikin kirjoittamisesta. Olen harjoittanut kriitikon eli taiteen arvostelijan työtä yli kaksikymmentä vuotta ja tehnyt sitä innolla. Mutta silti jo pitkään olen harkinnut kriitikon työn lopettamista. Samat mietteet aina tammikuun alkaessa.
