kirjallisuudentutkimus

Yleisen höpinän ymmärtämisestä virolaisessa kritiikissä

Virolaisessa kirjallisuuskritiikissä painotetaan aikalaisuutta subjektiivisin keinoin. - Puolisoni ryttää kirjallisuuslehden ruokapöydälle. ”Andrus Kasemaa kirjoittaa, että Joanna Ellman on kypsymässä runoilijaksi”, hän puuskahtaa. Kaivan kritiikin käsiini ja sen otsikko jo kertoo paljon: ”Rohkea kunnon tyttö”.

Kurjuuskirjallisuudesta terapiaa

Yhdysvaltalainen Lauren Stratford julkaisi 1988 Satan’s Underground -nimisen omaelämäkerran. Kirjailija kertoi siinä karmivasta lapsuudestaan väkivaltaisen satanistisen kultin keskellä. Tarina jatkuvien raiskausten uhriksi joutumisesta jatkui kahdessa seuraavassa omaelämäkerrassa. Stratford väitti olleensa osa Kalifornian Kernin piirikunnassa vallinnutta kulttia, joka oli paljastunut aiemmin.

Om att odla sin trädgård: Tankar kring den nya universitetslagen, konstforskningens situation och nyttans tidevarv

Det finns inte särskilt många genrer som lämpar sig om man ska skriva om vetenskapspolitik och konstforskningens situation. Speciellt inte om man som jag är anställd vid ett universitet och insyltad i kampen om anställningar och positioner. Man kan vara saklig och exakt, eller aggressiv och satirisk. Man kan tala i allegorier. Oberoende av vilken form jag använder är jag partisk.

Miksi kiistat kirjallisista lainoista eivät ratkea?

Katja Ketun romaanista Yöperhonen (WSOY 2015) löytyi useita sanatarkkoja yhtäläisyyksiä Helena Sinervon runoteokseen Avaruusruusuja (WSOY 2013). Suomen Kuvalehden artikkelissaan Karo Hämäläinen haastatteli molempia osapuolia, mutta samankaltaisuudet tekstien välillä jäivät mysteeriksi. Kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvist selvittää, mistä ilmiössä on kyse.
bursa escort