kaunokirjallisuus

Kunnioitus ja viettely: lukemisen subversiivisuudesta

Kysymys ”miten luen?” on viime aikoina noussut kaunokirjallisuuden ammattikunnassa esille yhä tärkeämpänä ja yhä suoremmin. Se on hyvä asia. Lienee nimittäin usein tapana ajatella kauniisti, että lukeminen jo sinänsä automaattisesti merkitsee elettä, jolla myönteisessä mielessä pyritään ja ehkä jopa päästään tuntemattomille alueille, missä tavalla tai toisella opitaan jotain. Tapahtuu avartumista ja syntyy vaikkapa sitä paljon puhuttua myötätuntoa. Mutta jospa yhdenlainen lukeminen päinvastoin sulkee ovia ja jäykistää ajattelua siinä missä toisenlainen niitä saattaa avata tai muuttaa?

Kirjallisuuden suuresta narrista tuli sananvapauden marttyyri

Marko A. Hautalan massiivinen tietokirja Algoth – Kapinallinen kynämies valottaa kiintoisalla tavalla mystisen kirjailijan Algoth Untolan (1868–1918) värikästä elämäntaivalta ja suurta kirjailijantyötä. Teoksen julkaisua voi pitää melkoisena kulttuuritekona, koska Untolasta, niin suuri kirjailija kuin hän onkin, ei ole aikaisemmin julkaistu kunnon elämäkertateosta.

Vapauden aikakautta kapseloimassa

Janne Saarakkala on ohjaaja ja esiintyjä, poliittisen nykyteatterin ja esitystaiteen tekijä sekä tiheiden ilmaisumuotojen, näytelmien ja kuunnelmien kirjoittaja. Nyt myös esikoisromaanikirjailija. Hanna Helavuori keskusteli Saarakkalan kanssa romaanista Sen pituinen se Saarakkalan pihamaalla elokuisena iltapäivänä kolmisen tuntia.

Peter Handken Nobel ja kirjallisuuden tottelemattomuus

Vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon sai itävaltalainen, Kärntenissä vuonna 1942 syntynyt, Pariisin liepeillä asuva Peter Handke. Valinnasta nousi voimakas keskustelu, joka yltyi osin emotionaaliseksi vastalauseiden ja puolustuspuheiden myrskyksi.

Näkyvyys populaarissa marginaalissa – spekulatiivisen fiktion kritiikki genrelehdissä

Me suomalaiset olemme perinteisen käsityksen mukaan ahkeraa lukijakansaa. Kirjojen lukeminen on Tilastokeskuksen mukaan yksi lempiharrastuksistamme vaikka se on viime vuosina nuorten keskuudessa vähentynyt tai ainakin muuttanut muotoaan. Jos erilaisten luovan kirjoittamisen kurssien osallistujamääristä ja verkkoon versoneista kirjoittajablogeista voi mitään päätellä, olemme myös aktiivista kirjoittajakansaa.

Fiktion maailmanloppu

Kertomuksia nähdään nykyään kaikkialla, sielläkin missä niitä ei kertomuksentutkijan vinkkelistä ole. Kun minua pyydettiin kirjoittamaan essee kertomuksen käytön hyödyistä ja haitoista kritiikissä, ensimmäinen ajatukseni oli, että kritiikki tekstilajina on siinä määrin analyyttisuuteen sitoutunut, että se väistämättä on kertomuksena heikko.

Voittajien paraati: 118 vuotta Nobelin kirjallisuushistoriaa – osa 3

Nobelin kirjallisuuspalkinto on korkein tunnustus, jonka kirjailija voi urallaan saada. Samalla se on räjähdysherkkä ruutitynnyri, joka synnyttää kiivaita keskusteluja kirjallisuuden ja sen palkitsemisen merkityksestä. Kirjoitussarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvist lukee vuosien 1981–2019 Nobel-voittajia.
bursa escort