kaunokirjallisuus

#Finlandiapalkinto – suomalainen kulttuurijuna, leikkimielinen karnevaali, salamyhkäinen teurastus vai jäävuoren huippu?

”Onko vakavampaa suomalaista karnevaalia kuin Finlandia-palkinto kaikkine institutionaalisine piirteineen?” Näin kysyi professori Juhani Niemi teoksessaan Kirjojen takaa (1991) eritellessään vuoden 1989 Finlandia-palkintolautakunnan työtä. Kirjallisuuspalkintoraadin työskentelyyn liittyvät ongelmat korostuvat juuri kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon yhteydessä, onhan se näyttävin ja seuratuin Suomen lukuisista kirjallisuuspalkinnoista.

Kiinnostavinta on menneisyys syrjäseudulla

Kirjailija ja kääntäjä Juha Mannerkorvella (1915–80) oli suomalaisittain harvinaisen läheinen kosketus eksistentialismiin. Hän suomensi ranskasta muun muassa Sartren, Camus'n ja Beckettin tuotantoa.

Kohti keskinkertaisuutta

Keväällä 1903 Aino Kallasta harmitti. Häneltä oli edellisvuonna ilmestynyt ensimmäinen romaani Kirsti ja itsevarmasti hän työsti nyt uutta. Jokin omassa tekemisessä kuitenkin arveluttaa, ja Kallas valittaa kirjeessä ystävälleen.

Mihin leiriin kuulut?

Käsitys hyvästä tai kunnollisesta taideteoksesta on yhteisöllinen, oli arvottava yhteisö pieni tai suuri. Viime kädessä yhteisö päättää, mitkä asiat tekevät kirjallisuudesta, musiikista, elokuvasta, kuvataiteesta tai vaikkapa sarjakuvasta...

Runouden diplomatiaa

Hanna Kuuselan artikkeli Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystön kultuurityöstä on herättänyt keskustelua kirjailijapiireissä. Julkaisemme artikkelin lukijoiden ...

Proosan asialla

Tämä kritiikki on julkaistu lehdessä hieman lyhyempänä versiona. Mahdollisen kirjallisuuden seuran vuosikirja 2012 Toim. Markku Eskelinen ja Laura Lindstedt ...

Jäiset mustikat

Helsingin Sanomissa ilmestyi hetki sitten Jukka Petäjän sivun mittainen kritiikki Charles J. Shieldsin Kurt Vonnegut-elämäkerrasta And So It Goes. Vonnegut k...