2000-luvun alussa sanottiin, että mennään nettiin. Nykyään netti tulee meihin. Meistä on tullut verkon siimoja ja solmuja. Niin totaalisesti internet vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Se on filosofi Timothy Mortonia lainaten hyperobjekti: verkostomainen, ei-paikallinen ja moniulotteinen.
Yksilöllisyyttä ja yksityisen suojaa korostavassa tietoyhteiskunnassa kerätään huipputeknologian avulla kansalaisilta kaikkein intiimeimmät tiedot kaupallisesti hyödynnettäväksi. Tämä tavoite on täysin vastakkainen perinteisen porvarillisen julkisuuden ja hegeliläisen kansalaisyhteiskunnan näkemyksen kanssa. Samaan aikaan Suomessa kaupallinen media koettaa sivuuttaa Yleisradion osana hyvinvointivaltion kulttuuripolitiikkaa.
Kyllästyin jo kauan sitten siihen, että ”hyvä ja älykäs ajatus” tarkoitti yhtä kuin ”omaa maailmankuvaani vahvistava”. Kirjoitin tästä myös esseissäni. Siitä, miten puisevaksi kävi tämä: niin kauan kuin jankutin samaa, toki retorisesti jokseenkin viihdyttävästi, minulle hurrattiin.
”Ihminen voi vallan hyvin elää tietämättä totuutta, mutta jos häneltä viedään myytti, elämä kadottaa kaiken merkityksensä”, provosoi Valdur Mikita Lingvistinen metsä -teoksessaan. Kaltaistani totuuteen obsessoitunutta sielua väite pöyristyttää. Siksi haluan ajatella, että myyttien totuudet ovat laadultaan toisenlaisia.
