Internetissä kuka tahansa voi olla arvostelija – mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Amatöörikritiikin kirjo on laaja: kulttuurituotteiden julkinen vastaanotto on harrastustoimintaa, kaupallista toimintaa ja ammattilaisten purkautumiskanava.
Kirjoitin tuhat teatteriarvostelua päivälehtiin. Noin sadankolmenkymmenen Kansan Uutisissa julkaistun arvostelun jälkeen vuonna 1992 oli Aamulehti lakannut olemasta Kokoomuksen äänenkannattaja. Se oli minusta ideologisesti kivaa, sillä samana vuonna Aamulehden journalistinen toimituspäällikkö Erkka Lehtola (1937–2005) kysyi, alkaisinko arvioida lehteen pääkaupunkiseudun teatteria.
Lukupiirivallankumous! Mitä se merkitsee ammattimaiselle kirjallisuuskritiikille? Viekö se jotain pois? Tuoko se jotain lisää? Kriitikko ja tiedeviestijä Heidi Heinonen pohtii kuviota SARVin Juhlavuosiesseessä.
”Kulttuurin hyvää tekevä voima vie meitä eteenpäin. Sitä ajatusta me Kulttuuritoimituksessa haluamme välittää. Kulttuuri kattaa näkökulmastamme korkean ja matalan, suuren ja pienen.” Näin päätoimittaja Marita Salonen tiivistää www.kulttuuritoimitus.fi -sivuston ideologian Hamletin haukahtaessa hyväksyvästi ylevälle luonnehdinnalle.
Ennen kuin tämä vuosi kääntyy aivan lopuilleen otamme Kritiikin Uutisissa käsittelyyn pienten juttusarjojen muodossa muutaman ajankohtaisen teeman.
Toinen niistä on elokuvakritiikin nykytila, toinen immersiivisyys taiteessa, josta Amos Rexin avausnäyttely on yksi esimerkki.
ARS17 Hello World! on tervehdys, joka jättää jäähyväiset taiteelle kulttuurisena arvona. Nyt olisi tarvetta notkeaan koodaamiseen 24/7 online. Mutta riittääkö välineellinen digitaalisuus ja globaali keinotodellisuus takeeksi korkealaatuisesta taiteesta?
Helsingin kirjamessujen kirjallisuuskritiikkiä käsittelevät keskustelut "Kritiken i kris" perjantaina 27.10. sekä "Kirjallisuuskritiikin kapeneva tila" sunnunta...
