filosofinen romaani

Kulttuuriarvojen perikato, osa 3: Tervehdyttääkö taide ihmisen sielun?

Robert Musil tapasi ”byrokratiakriitikko” Franz Kafkan huhtikuussa 1916 prahalaisessa sairaalassa. Kuitenkin Musil ammensi taiteeseensa hieman eri lähteistä kuin Kafka. Vaikka Musil ei pitänyt taiteilijaa jumalallisen hulluuden edustajana, hän piti visionäärisiä ja ekstaattisia tiloja luomistyöhön kuuluvina. Musil ja Hermann Broch tarkastelevat historiaa eräänlaisena loukkuna, jonka vangiksi länsimainen ihminen on jäänyt omien tekojensa ja lyhytnäköisen hyötyajattelunsa seurauksena.

Filosofinen luenta ja sen muuttuminen

Silloin tällöin nappaan hyllystä jonkin vanhoista käsinkirjoitetuista päiväkirjoistani, avaan ja luen. On uteliaisuus menneitä aikoja kohtaan, hiukan samaan tapaan kuin jos katselisi vanhoja valokuvia. Muistin virkistäminen ja entisen vertaaminen nykyiseen on, jos ei nyt aina pelkästään hauskaa, niin ainakin liikuttavaa ja elävöittävää.

Kulttuuriarvojen perikato, osa 2: Papinkaavusta upseerin univormuun ja liituraitapukuun

Hermann Brochin Unissakulkijat-trilogia ilmestyi vuosina 1930–32. Wienissä 1886 syntynyt Broch sai Robert Musilin tavoin teknisen koulutuksen. Hän valmistui 1907 Mulhousen tekstiilitekniikkakoulusta ja johti isänsä omistamaa tekstiilitehdasta vuosina 1916–27. Vuonna 1928 hän aloitti matematiikan, filosofian ja psykologian opinnot ja kiinnostui erityisesti massapsykologiasta. Vuonna 1931 ilmestyneen romaaninsa Hajoavan maailman logiikka jälkeen hän siirtyi ammattikirjailijaksi.

Kulttuuriarvojen perikato, osa 1: Sama ainainen tapahtumien meno

Miksi itävaltalaisten Robert Musilin Mies vailla ominaisuuksia ja Hermann Brochin Unissakulkijat -trilogioissa harjoittama näkymättömän näkyväksi tekevä kirjoittamistapa ei saanut toisen maailmansodan jälkeen kirjallisuudessa seuraajia? Olisiko tällä metodilla jotain annettavaa nykypäivän kirjallisuuskritiikille?
bursa escort