Kritiikki journalismina on ollut sekavuustilassa jo 200 vuotta. Kritiikistä kasvoi taidemuoto, kun modernin taiteilijan luovuus ja yleisön maku olivat tuomittuja eroamaan toisistaan. Vain teos, joka itsessään on jo kritiikkiä, on kritisoimisen arvoinen.
Kritiikin Uutisten keväässä tullaan käsittelemään aihetta digitaalisuus ja kritiikki – juttuehdotuksia voi lähettää 15.4. asti osoitteeseen kritiikin.uutiset@sarv.fi. Varaslähtönä aiheeseen Maria Hirvi-Ijäs tarkastelee mittaamisen ja mittaamattomuuden välistä kriisiä arviossaan Jonna Bornemarkin suurta suosiota saavuttaneesta teoksesta Det omätbaras renässans (2018).
TUOMAS NEVANLINNA kiinnostui filosofiasta jo pikkupoikana. – Hyvin varhain, kaksitoistavuotiaasta alkaen kutsumus ja taipumukseni viittasivat poliittisen ja metafyysisen ajattelun suuntaan. Tuomas Nevanlinna on kuuluisan...
Mitä annettavaa ahdistusta, pelkoa, inhoa ja yksilöllisten valintojen merkitystä korostavalla eksistentialismilla voisi olla meille yliminäyksilökeskeisyydessä eläville ihmispoloille...
Käsitys ”totuudenjälkeisestä aikakaudestamme” on levinnyt kaiken maailman mediasisällöistä aitoon journalismiin ja yleiskieleen. Julkisen sanaston muutos paljastaa aikakauden keskeisiä huolia.
Taiteiden marginaaliset alueet eivät muodostu pelkästään pienistä lajeista tai genreistä. Myös monitaiteisten ja taiteenalojen välisiä rajoja kyseenalaistavien teosten asema on usein taiteiden kentällä marginaalinen. Silti ne voivat taiteita...
