Ooppera tunnetaan siitä, että yhteiskunnan eliitti ammattikunnasta riippumatta rakastaa tuota mahtipontista näyttämötaiteen muotoa. Tavalliset tallaajat taas suhtautuvat oopperaan hyvin nihkeästi, koska kerta toisensa jälkeen mielipidemittauksissa ooppera julistetaan vihatuimmaksi taiteenlajiksi.
Kirjoitan tätä kolumnia pariviikkoisen kuopuksen kanssa. Kaikkien elämäni hyllymetrien jälkeen en ole edelleenkään lukenut montakaan sanaa siitä, miten päräyttävää voi olla kantaa ja synnyttää uutta elämää; miten käsittämätöntä pitää sitä hengissä oman ruumiinsa voimilla. Millainen metafyysinen mullistus ja paradoksi on olla yhtä aikaa yksi ja kaksi, ja että kahdesta tulee kolmas – joka vielä pitkään kokee olevansa yhtä.
Marraskuun alussa rap-artisti Turisti joutui kohun keskelle. Hän räppäsi LEWI:n kanssa tekemässä Mietin ääneen -biisissään kaipaavansa kumppaniltaan suuseksiä. Feministivaikuttajat huomauttivat sosiaalisessa mediassa kappaleen misogyniasta.
Viime vuosina on noussut useassa yhteydessä esiin, kuinka kimmeltävää tekstiilitaide on tällä hetkellä. Pehmeät taiteen materiaalit lohduttavat, kun toistuvat kriisit huojuttavat turvallisuuden tunnetta ja elämän jatkumista maapallolla.
Elokuva-alan rakenteellinen epätasa-arvo ulottuu kritiikkiin asti. Niin kauan kuin miehet kirjoittavat suurimman osan elokuvakritiikistä, satelee naiskriitikoille miesselittäviä yksityisviestejä ja vähätteleviä somekommentteja.
Etuoikeuskeskustelu on viime vuosina yleistynyt intersektionaalisen feminismin valtavirtaistumisen myötä. Intersektionaalisessa feministisessä ajattelussa lähtökohtana on, että ihmisillä on useita omaan identiteettiin liittyviä risteäviä positioita yhteiskunnassa, esimerkiksi sukupuoli, seksuaalisuus, rotu, luokka, ja toimintakyky.
