Kun kulttuurijournalismin määrä supistuu, kritiikki uhkaa kadota juttumuotona tai hautautua hybridiformaatteihin. Kritiikkien määrä on vähentynyt mediassa. Tämän me jo tiedämme. Vähemmän kirjoja, kuvataidetta, musiikkia, teatteria arvioidaan ja kääntäen: enemmän teoksia ja esityksiä jää kokonaan mediahuomion ulkopuolelle.
Elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja Hanna Bergholm ja käsikirjoittaja Ilja Rautsi saivat tämänvuotisen Kritiikin Kannukset -palkinnon kauhudraamastaan Pahanhautoja (2022). Yhteishaastattelussa palkitut kertovat mistä kauhu kumpuaa.
Satiiriin suhtaudutaan usein lajintunnistustehtävänä – jokin on tai ei ole satiiria. Keskustella kannattaisi mieluummin siitä, onnistuuko satiiri tai osuuko se oikeaan kohteeseen.
Rakkautta ja Anarkiaa -festivaali on järjestänyt näin korona-aikana vähemmän kekkereitä mutta enemmän mielenkiintoisia keskustelutilaisuuksia. Yksi niistä oli R&An ja Kritikbyrånin järjestämä paneelikeskustelu elokuvakritiikistä ja yleensä elokuvasta kirjoittamisesta ja puhumisesta mediassa. Fokus oli siinä, ketkä pääsevät ääneen ja miltä kulmalta elokuvasta kirjoitetaan. Paneelikeskustelu oli osa Svenska kulturfondenin kolmivuotista projektia nimeltä Kritikbyrån, joka on suunnattu freelancekriitikoille.
Mestariteoksella Ilmestyskirja. Nyt ja kassamagneetilla Avengers: Endgame on yhteiset juuret siirtomaa-ajan sorrossa. Nerokas sotaelokuva oli 40 vuotta sitten tiiviimmin asian ytimessä kuin tekijät tiesivätkään, mutta todetaanko supersankarileffa silti vuosikymmenten kuluttua sitä tärkeämmäksi? Covid-19-pandemia ja George Floydin tapaus viittaavat tähän suuntaan.
Elokuvakritiikki palvelee yleisöään sitä paremmin, mitä monipuolisempi joukko sitä tekee. Suomalaisen median vastuulla on etsiä ja kouluttaa vähemmistöihin kuuluvia kirjoittajia ja puhujia.
Elokuva-alan rakenteellinen epätasa-arvo ulottuu kritiikkiin asti. Niin kauan kuin miehet kirjoittavat suurimman osan elokuvakritiikistä, satelee naiskriitikoille miesselittäviä yksityisviestejä ja vähätteleviä somekommentteja.
Olen kirjoittanut sanomalehti Keskipohjanmaahan kolmenkymmenen vuoden ajan viikoittain elokuva-arvosteluja. Koskaan en ole solminut niistä mitään sopimusta, mitä en kyllä suosittele muille freelancereille ja avustajille – sillä kaikki ei ole Keskipohjanmaata, missä sana pitää.
"Hiljakseen minulle on käynyt käsittämättömäksi, miten kukaan voi katsoa toimintaelokuvia, ylipäätään mitään niin fasistisen päällekäyvää ja ’mukaansatempaavaa’ kuin nykyinen teollinen elokuva on. Olen keksinyt, että mukaansatempaavuus on pahinta kaikesta. Sehän on pelkkää ahnehtimista. Vain ’toimimaton’ voi todella koskettaa." – Helena Ylänen
Elokuvakriitikko Helena Ylänen poistui keskuudestamme viime vuoden joulukuussa. Mikä on mestarikriitikon perintö? Kysymystä pohtivat 22.9.2019 Helsingin Bio Rexissä käydyssä keskustelussa Kati Sinisalo, Veli-Pekka Lehtonen ja Anna Möttölä.
