Viimeisimmät artikkelit

Ajan ja tilan soittajat

Girilal Baars kuiskii, maiskuttelee, hoilaa, honottaa ja huohottaa. Omatekoisella kielellään hän loitsuaa ja resitoi; välillä esitys kumartaa absurdin teatterin suuntaan. Kymmenminuuttinen sisältää tunnekirjon: tunteita on vaikea nimetä...

Mad House 3/3: Vaikeneminen

Miten vaikea onkaan sietää moneuksia! Se on kyllä myönnettävä, että omalla kohdallani kaikki puheet kohtaamisista, toiseuksista ja moneuksista ovat vain ylevien periaatteiden manifestia. Tunnetasolla minun on vaikea sietää epäymmärrystä ja epäjärjestystä.

Jäljelle jää kritiikki

Olen lukenut pitkin kevättä huhtikuussa ilmestynyttä elämäkertaa Hanna Granfeltista (1884–1952), suuresta suomalaisesta sopraanosta. Salla Leponiemen kirjoittama Jumalainen kipuna (Gummerus 2018) kuvaa...

Tanssi yli byrokratian

Olen aina ollut kiinnostunut edistämään yhteistä hyvää taidealalla ja ottanut tarvittaessa kipakastikin kantaa kentällä ilmeneviin ongelmiin. Taiteen ja sen yhteiskunnallisen merkityksen puolesta puhuminen ja toimiminen sekä taitelijoiden taloudellisen...

Kiinnostavinta on menneisyys syrjäseudulla

Kirjailija ja kääntäjä Juha Mannerkorvella (1915–80) oli suomalaisittain harvinaisen läheinen kosketus eksistentialismiin. Hän suomensi ranskasta muun muassa Sartren, Camus'n ja Beckettin tuotantoa.

Aivovuotoa Ruotsiin

Ainahan naapurissa on kaikki paljon paremmin – kulttuuri ja taide mukaan lukien. Taidetta arvostetaan koko kansan keskuudessa, näyttelyihin jonotetaan tungokseen asti ja sisällöistä diskuteerataan loputtomiin.

Kun kritiikki tuli osaksi taidetta

Klassinen asetelma: Kirjailijat napisevat, että kritiikkien laatu on surkea, ja kriitikot napisevat, että kirjailijat ovat herkkänahkaisia. Moni valittelee, että kritiikki on tasapäistynyt ja tylsistynyt. Lyttäyksiä ei enää näe, vaan tuoteselosteita.
bursa escort