Vuotta 1918 on tarkasteltu ahkerasti tuoreessa tietokirjallisuudessa. Silti nykysuomalaisten suhde kyseiseen vuoteen jää teoksissa paljolti kysymysmerkiksi.
"Kirjan alkukuvat viettelevät lukijaa, loppukuvat pyrkivät tyydyttämään hänet, Tommi Melender sanoo Maailmojen loput -esseeteoksessa. Toinen kirjoittaja Sinikka Vuola vertaa kirjan aloittamista rakastumiseen: teoksen maailma on vielä avoin ja siihen on helppo heijastaa toiveitaan. Vuola puhuu myös lukemisesta ja kirjoittamisesta aistillisena sekä kehollisena toimintana."
Miten kritiikki pysyy perässä taiteenlajien monimuotoistumisessa? Onko sillä eväitä tarttua uudenlaisiin kulttuurimuotoihin, kuten burleskiin tai digitaalisiin peleihin? SARVin 1.12.2018 järjestämässä koulutuspäivässä vastattiin tähän haasteeseen, kun neljän suurta yleisösuosiota nauttivan mutta kritiikin näkökulmasta marginaalisen lajin, burleskin, stand-up-komiikan, lavarunouden ja digitaalisten pelien, asiantuntijat valottivat alaansa.
"Silloin kun uusnatsien mielenosoituksen piti tapahtua, tukholmalaiset osoittivat mieltään eri tavoin. Jotkut asettivat avattuja hapansilakkapurkkeja suunnitellulle reitille, kun taas toiset huusivat, lauloivat – ja osoittivat keskaria. Mielenosoitus ei koskaan päässyt käyntiin ja sitä kutsuttiin yleisesti fiaskoksi."
Vaikka elämme vuoden kylmintä ja miellyttävästi lumista vuodenaikaa rohkenen avata Kritiikin Uutisten kevätkauden vihertävällä vertauksella "kritiikki on kuin puutarhanhoitoa".
Aina kulttuurikritiikki ei hyväile. Silloin taiteilijaa sattuu ikävästi, vaikka piti koskettaa kivasti tai ymmärtää viisaasti. Negatiivisessa kritiikissä kiinnitetään huomiota siihen, mitä taiteilija ei tarkoittanut, mutta mikä on silti kaikkien nähtävissä.
Vuonna 1933 Adolf Hitler nousi valtaan. Alkoi kuumeinen toiminta, jotta koko yhteiskunta saataisiin hallintaan. Natsiaktivisteja tunkeutui kaikille aloille.