kirjoittaja: Ville Hytönen

Uudenvuodentoivomus isovenäläisen aamusameuden hälvenemisestä

Herään pölyisestä neuvostohotellista aamuyön liikenteen käynnistymiseen. En ole ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa. Sama aamunsameus on tullut vastaan lähes kaikissa entisissä neuvostotasavalloissa. Nyt on kuitenkin uudenvuodenpäivä ja etelätadžikistanilaisen Qurgonteppa-Bohtarin ilma on tavallistakin sakeampaa.

Kotikirjastoni on linnani

Muistan kuinka ystävieni kodeissa yleistyi 2000-luvun alkupuolella uudenlainen järjestys mitä tuli kirjoihin ja niiden jaotteluun. Asuntojen suurten tai pienempien kirjahyllykokonaisuuksien lajittelu tapahtui yllättäen värin mukaan. Tapa oli kai tullut mainoskuvastoista tai aikakauslehtien kautta.

Flow ei ole vain klisee, vaan elämän merkittävin toistuva hetki

Muistan miten se alkoi. Katsoin serbialaisen junan ikkunasta toisiinsa yhtyviä sikoja pellolla. Otin kynän ja muistivihon esiin. Kirjoitin ensimmäisen sivun täyteen eikä siihen jäänyt marginaaleja. Kirjoitin toisenkin sivun ja kolmannen, jatkoin ainakin tunnin verran kirjoittamista ja ajantajuni katosi.

WC-kulttuuri kertoo jotain suhtautumisesta itseen ja toiseen

Jokainen, joka on käynyt neuvostoliittolaisessa miestenhuoneessa, tietää mistä tässä tekstissä on kyse. Eikä sen tarvitse olla edes neuvostoliittolainen, post-sovjetti pikkula sopii yhtä lailla. Ikimuistoisin neuvostovessakokemukseni oli jossain keskellä Karatšai-Tšerkessiaa oleva pysähdys kymmenen tunnin bussimatkan jälkeen.

Yleisen höpinän ymmärtämisestä virolaisessa kritiikissä

Virolaisessa kirjallisuuskritiikissä painotetaan aikalaisuutta subjektiivisin keinoin. - Puolisoni ryttää kirjallisuuslehden ruokapöydälle. ”Andrus Kasemaa kirjoittaa, että Joanna Ellman on kypsymässä runoilijaksi”, hän puuskahtaa. Kaivan kritiikin käsiini ja sen otsikko jo kertoo paljon: ”Rohkea kunnon tyttö”.
bursa escort