Viime vuoden lopulla Kritiikin Uutisissa ilmestyi juttusarja, jossa tarkasteltiin immersiivisyyden käsitettä eri taiteenmuotojen näkökulmasta. Artikkeleissa arv...
Vaikka elämme vuoden kylmintä ja miellyttävästi lumista vuodenaikaa rohkenen avata Kritiikin Uutisten kevätkauden vihertävällä vertauksella "kritiikki on kuin puutarhanhoitoa".
Ennen kuin tämä vuosi kääntyy aivan lopuilleen otamme Kritiikin Uutisissa käsittelyyn pienten juttusarjojen muodossa muutaman ajankohtaisen teeman.
Toinen niistä on elokuvakritiikin nykytila, toinen immersiivisyys taiteessa, josta Amos Rexin avausnäyttely on yksi esimerkki.
Kirill Serebrennikov on moskovalainen teatteri- ja elokuvaohjaaja, jonka viimeisin elokuva Kesä valmistui erikoisissa olosuhteissa. Ohjaaja pidätettiin elokuvan kuvausten loppuvaiheessa Pietarissa, kyyditettiin poliisisaattueessa Moskovaan, ja on siitä lähtien ollut ulkomaailmasta eristettynä kotiarestissa.
Kansainvälinen nykytaiteen festivaali ANTI – Contemporary Art Festival (25.–30.9.2018) on ottanut tämän vuoden teemakseen pelin ja leikin. Festivaaleilta raportoi SARVin ensimmäiseksi residenssikriitikoksi valittu Matti Tuomela.
Viitisentoista vuotta sitten kirjoitin erääseen tiedejulkaisuun kolumnitekstiä, jonka otsikko oli ”Kauas katsomisesta”. Tai olisi ollut. Itsekritiikkini esti tekstin tarjoamisen ja julkaisemisen aikoinaan. Koska viime mainittua ei ehkä enää ole, jatkan siitä mihin silloin jäin.
Kritiikin Uutiset on kritiikin ja laajemmin kulttuurijournalismin kysymyksiin keskittyvä julkaisu, mutta se on Suomen arvostelijain liiton, SARV:n, kustantamana olennaisesti myös kaikkien ammattikriitikoiden työelämän parantamiseen tähtäävä julkaisu. Niinpä seuraavassa hieman työmarkkina-asiaa.
