Kaulastani löytyi huolestuttava kyhmy. Selvittelin asiaa kuukauden päivät ja keskustelin prosessin eri vaiheissa useiden lääkäreiden kanssa. Parillakin vastaanotolla kävi niin, että nyökyttelin lääkärin puheille, mutta jälkeenpäin olo oli hämmentynyt. Minkä diagnoosin olin siis saanut?
Työväenopiston luokkatilassa parikymmentä opiskelijaa tuijotti minua pöydistään hiljaa. Olin 29-vuotias ja opettajana luovan kirjoittamisen peruskurssin ensimmäisellä tunnilla. Valtaosa väestä oli minua selvästi varttuneempaa, vanhempieni ikäistä.
Seuraava aloituspaketti on tarkoitettu kaikille, jotka joskus kadehtivat kollegoitaan. Voit kokeilla sitä seuraavan kerran, kun tuttu tiedottaa sosiaalisessa mediassa työ- tai kustannussopimuksesta, kiittävästä kritiikistä, myönteisestä apurahapäätöksestä tai arvostetusta palkinnosta, joka olisi kuulunut sinulle.
Tilanteesi on tämä: haluaisit kirjoittaa, mutta et uskalla aloittaa. Hyvä, tämä kolumni on suunnattu sinulle. Kirjoittamisella tarkoitan luovaa kirjoittamista, eli sitä ihanaa ja turhaa puuhaa, joka toisinaan synnyttää myös julkaistavia kirjoja.
Kirjoitin kolmatta kirjaani kolme vuotta. Lopputulos: Totesimme keväällä kustantajan kanssa harmistuneessa mutta rakentavassa hengessä, ettei yhteistyö toimi. Purimme jo allekirjoitetun kustannussopimuksen.
