kirjoittaja: Anneli Kanto

Moralismi ja lastenkirjallisuus

Lapsena luin kahdenlaisia satuja. Toisissa lapset olivat uskomattoman tottelevaisia, rukoilevaisia ja isänmaallisia, siis esikuvallisen hyviä ja sanomattoman tylsiä. Näistä olioista en omaa kokemustani tai kanssalapsiani tunnistanut. Ne toiset sadut olivat sensuroimattomia Grimmin satuja, joissa keilattiin pääkalloilla, verisammiossa kellui irtileikattu sormi ja pahikset tapettiin karmeilla kidutuksilla, kuten laittamalla piikkitynnyriin ja pyörittämällä vuorenrinnettä alas.

Huono neuvottelija

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun huonoja sopimusehtoja kiroillessani olen saanut nerokkaan neuvon: Koeta neuvotella! Aivan. Tuo vaihtoehto ei tosiaan olisi omaan aivokuoreeni välähtänyt... Eikä ole yksi eikä kaksi kertaa, kun havaitsen julkisuudessa tai somessa moitteen, että kirjailijat, freetoimittajat, kääntäjät, kuvittajat ja esiintyjät ovat huonoja neuvottelijoita.

Virheellistä, puutteellista, kelvotonta

Implementointi on häikäisevän hieno sana, joka saa maallikon tuntemaan itsensä tyhmäksi. Ehkä se on tarkoituskin. Parhaillaan tulee implementoida eli soveltaa Suomen lainsäädäntöön EU:n tekijänoikeutta koskeva DSM-direktiivi, joka koskee kaikkia luovan työn tekijöitä.

Paljon harvoille vai vähän monille?

Taiteen tukemisen ikuinen ongelma on, annetaanko paljon harvoille, ”huipuille” vai jaetaanko niukkuutta pienemmin apurahoin mutta isommalle joukolle. Taiteen edistämiskeskuksen Taiken visioinnissa on lausuttu julki linjaus, että pienistä apurahoista siirrytään suurempiin. Myös pienistä yksiköistä halutaan eroon.

Hyödyllinen taide

Platonin ajatus taiteen hyödyllisyydestä voi hyvin tässä päivässä. Platonin mielestä runoilijat ovat epäluotettavia ja jopa vahingollisia. Nuorille tulee opettaa ainoastaan sellaista kirjallisuutta, joka kannustaa heitä toimimaan valtion parhaaksi. Valtioon taas hyväksytään vain sopiva, riittävän ankara runous, joka esittää jumalat hyvinä ja oikeudenmukaisina.
bursa escort