Kritiikin Uutisissa julkaistaan lomakauden ajan juttuja lehden arkistoista. Tässä reportaasissa palataan SARVin Kritiikin Päivän 16.4.2016 aiheisiin. Paneelikeskustelua käytiin muun muassa kulttuurisesta omimisesta sekä taiteen ja kulttuurijournalismin poliittisuudesta.
Suomen arvostelijain liitto järjesti 8.4.2019 Lavaklubilla paneelikeskustelun otsikolla Tekoäly ja taidekritiikki. Paneeliin osallistui yhdysvaltalainen, tekoälystä kirjoittanut kriitikko Ben Davis, pelikriitikko Aleksandr Manzos, digitaalisten kuvien parissa työskentelevä taiteilija Tuomo Rainio sekä pop-musiikista kirjoittava toimittaja ja kriitikko Iida-Sofia Hirvonen. Keskustelua moderoi SARVin puheenjohtaja, kriitikko Maria Säkö.
Suomi on tuhansien taidepalkintojen maa. Jos televisioiduissa gaaloissa jaettavat Jussit, Venlat ja Emmat jätetään laskuista, lienevät näkyvimpiä kaunokirjallisuudelle jaettavat palkinnot sekä taiteen valtiopalkinnot. Jokaisen jaetun palkinnon takana on raati, joskus myös esiraati, joka siivilöi ehdokkaat suuresta määrästä taidetta ja teoksia.
Elokuvakriitikko Helena Ylänen poistui keskuudestamme viime vuoden joulukuussa. Mikä on mestarikriitikon perintö? Kysymystä pohtivat 22.9.2019 Helsingin Bio Rexissä käydyssä keskustelussa Kati Sinisalo, Veli-Pekka Lehtonen ja Anna Möttölä.
Kritiikin Uutisissa julkaistaan tulevina päivinä kahden kulttuuriministerimme, perhevapaalle hiljattain siirtyneen Annika Saarikon, sekä häntä tiede- ja kulttuuriministerinä vuoden tuuraavan Hanna Kososen haastattelut.
Aloitamme sarjan kuitenkin ekskursiolla eduskunnassa keskiviikkona 25.9. järjestetylle kulttuuriministerin kyselytunnille, jossa Kritiikin Uutisilla oli mahdollisuus esittää suunniteltua uudentyyppistä kulttuurin rahoitusmuotoa koskeva kysymys.
Oletko tullut ajatelleeksi kuinka taidekokoelmat syntyvät? Tai mitä kokoelmista esitetään yleisölle? Kuinka kriitikko voi arvioida näyttelyä, joka on osa tiettyä kokonaisuutta? Entä onko kuraattorilla vapaat kädet kokoelmanäyttelyn toteuttamisessa?
Jään hetkeksi jumittamaan perjantain ja lauantain väliseen yöhön ja sen surkeimpiin tunnelmiin. Paikallisen kulttuurihenkilön posketon kritiikki koko ANTI-festivaalia kohtaan puskee iholle. Kotikenttäetuni ei enää olekaan etu, kun väsähtänyt dialogi muuttuu töykeäksi ja ruotii henkilökohtaisuuksia. Korjaan kurssini ja keskityn hyvään. Kipakka keskustelu ANTIn ympärillä todistaa siitä, että festivaali on elävä ja uusiutuva.
Torin kulmalla tyhjässä liiketilassa sijaitsee The End – Future DiverCities Lab, taiteilijalaboratorio ja kohtaamispaikka. Future DiverCities Lab on neljäs ja viimeinen vuonna 2016 alkaneen hankkeen laboratorio. Se mallintaa uudenlaisia taiteellisen toiminnan ja kuratoinnin tapoja, ja on selkeästi herkkä yleisön reaktioille ja yhteistyölle.
Makaan sängyssäni maanantain ja tiistain välissä, keskiyöllä, ikkuna auki kohti kuuta ja yön pimeydessä vaanivaa syksyä. Kaupunki horisee omiaan ja jostakin kuuluu takomista, aivan kuin valtavaa peltilevyä hakattaisiin huvin vuoksi. Se kaikuu yli kaupungin. Kuvittelen sen äänitaiteeksi tai esitykseksi.
Wonderlust on monimuotoista ja tiedostavaa seksiä juhliva festivaali, joka järjestettiin kuudetta kertaa kesäkuussa 2019 Helsingin Suvilahdessa. Festivaali kutsuu yhteen heteroita ja queereja, seksuaaliaktivisteja ja uteliaita aloittelijoita, kinkyjä ja ujoja, sekä kaikkia heitä, jotka eivät olisi aiemmin kuvitelleet osallistuvansa seksifestivaaleille.
