Esseet

Filosofinen luenta ja sen muuttuminen

Silloin tällöin nappaan hyllystä jonkin vanhoista käsinkirjoitetuista päiväkirjoistani, avaan ja luen. On uteliaisuus menneitä aikoja kohtaan, hiukan samaan tapaan kuin jos katselisi vanhoja valokuvia. Muistin virkistäminen ja entisen vertaaminen nykyiseen on, jos ei nyt aina pelkästään hauskaa, niin ainakin liikuttavaa ja elävöittävää.

Vertaiskertomus vailla vertaa: Aline ja Eero Saarinen

Yhdysvaltalainen Eva Hagberg on opiskellut arkkitehtuuria ja väitellyt tohtoriksi merkittävissä yliopistoissa sekä toiminut journalistina, tutkijana, yliopistojen luennoitsijana ja kaikessa hiljaisuudessa myös merkittävien arkkitehtitoimistojen julkisuuskuvan rakentajana. Viime vuonna häneltä ilmestyi erinomaisen kiinnostava teos. Se palkittiin parhaana vuoden 2022 aikana ilmestyneenä arkkitehtuurin ja muotoilun alan kirjana.

Kulttuuriarvojen perikato, osa 2: Papinkaavusta upseerin univormuun ja liituraitapukuun

Hermann Brochin Unissakulkijat-trilogia ilmestyi vuosina 1930–32. Wienissä 1886 syntynyt Broch sai Robert Musilin tavoin teknisen koulutuksen. Hän valmistui 1907 Mulhousen tekstiilitekniikkakoulusta ja johti isänsä omistamaa tekstiilitehdasta vuosina 1916–27. Vuonna 1928 hän aloitti matematiikan, filosofian ja psykologian opinnot ja kiinnostui erityisesti massapsykologiasta. Vuonna 1931 ilmestyneen romaaninsa Hajoavan maailman logiikka jälkeen hän siirtyi ammattikirjailijaksi.

Aika ennen järjestystä

Vuonna 1920 Alberto Giacometti (1901–1966) oli isänsä, taidemaalari Giovanni Giacomettin (1868–1933) apuna valvomassa Venetsian biennaalin Sveitsin paviljongin pystytystä. Kahdeksantoistavuotiaalle nuorukaiselle kyse oli ennen kaikkea opintomatkasta Italian taideaarteiden äärelle.

Kulttuuriarvojen perikato, osa 1: Sama ainainen tapahtumien meno

Miksi itävaltalaisten Robert Musilin Mies vailla ominaisuuksia ja Hermann Brochin Unissakulkijat -trilogioissa harjoittama näkymättömän näkyväksi tekevä kirjoittamistapa ei saanut toisen maailmansodan jälkeen kirjallisuudessa seuraajia? Olisiko tällä metodilla jotain annettavaa nykypäivän kirjallisuuskritiikille?

Proosa, runous ja Ali Smith

”Kuin runoilija, joka kirjoittaa trillereitä”. Lehtiotsikko lupaa ratkaisuja kysymykseen proosan ja runouden suhteesta, nykykirjallisuuden ilmiselvästä ja silti arvoituksellisesta yhtälöstä. Lainaan lähikirjastosta jutun aiheena olevan espanjalaiskirjailijan Javier Maríasin (1951–2022) romaanin Rakastumisia, josta saisin vertailukohtia toisen suositun tekijän, skotlantilaiskirjailija Ali Smithin (s. 1962) proosalle. Sitäkin usein luonnehditaan runolliseksi.

Tapaus Marin ja tanssin taju

Pääministerin biletysvideo on kova pala tulkittavaksi etenkin niille, joille tuhti päihtymys on tanssimisen edellytys. Ja niille, joiden mielestä tanssi on turhaa. Tanssi ei suju, jos persiit on olalla. Siinäpä totuus tiedotettavaksi suomalaiselle lehdistölle.
bursa escort