"Opettaminen ei sujunut minulta moneen viikkoon. Vakavasti sairaan lapsen vanhemmasta ei ollut menemään opiskelijoiden eteen. Kirjallisuuskriitikon työhön minä kuitenkin pystyin." Opettaja-kirjallisuuskriitikko Jari Olavi Hiltunen kertoo kuinka aika teho-osastolla peilautui kritiikin kirjoittamiseen.
Lehden digitalisaatio & tekoäly -teema jatkuu: "Minulle teosten filosofinen merkitys näyttäytyy kirkkaana ja paljaana, niin kuin puhuttelevan taiteen äärellä joskus käy", kirjoittaa Eeva kemppi teamLabin Suomessa Amos Rexissä nähdystä näyttelystä.
Etuoikeuskeskustelu on viime vuosina yleistynyt intersektionaalisen feminismin valtavirtaistumisen myötä. Intersektionaalisessa feministisessä ajattelussa lähtökohtana on, että ihmisillä on useita omaan identiteettiin liittyviä risteäviä positioita yhteiskunnassa, esimerkiksi sukupuoli, seksuaalisuus, rotu, luokka, ja toimintakyky.
Millaisilla mittareilla podcasteja tulisi lähestyä taidekritiikin suunnalta? Missä ja kenen pitäisi kirjoittaa podcasteista kritiikkejä? Kenelle ja miksi? Tuleeko podcasteja lähestyä radiokritiikin kulmasta vai sittenkin kirjallisuuden tai draaman traditiosta? Ja oikeastaan, mikä podcast oikeastaan edes on.
Vuotta 1918 on tarkasteltu ahkerasti tuoreessa tietokirjallisuudessa. Silti nykysuomalaisten suhde kyseiseen vuoteen jää teoksissa paljolti kysymysmerkiksi.
Vuonna 1933 Adolf Hitler nousi valtaan. Alkoi kuumeinen toiminta, jotta koko yhteiskunta saataisiin hallintaan. Natsiaktivisteja tunkeutui kaikille aloille.
I 1900-talets kritiska teorier om de visuella konsterna är ett centralt tema konstens sociala roll och konstverkets relation till betraktaren. Det som det i förlängningen har kommit att handla om är en granskning av rörelsen mellan verket och upplevelsen, skiftningarna mellan bild och realitet, skillnaden mellan verklighet och fiktion i en samhällelig kontext. I 2000-talet är vi sedan länge överösta med spektakel, översköljda av bildvågor och förlorade i de visuella representationernas skikt.
Viime aikoina on tullut liikaakin syitä miettiä, mitä tulevaisuutta elokuvakriitikon ammatilla voi olla. Nykyiset toimituspäälliköt eivät muusta halua kuullakaan kuin siitä, mikä on otsikoissa muuallakin eli sellaiselle on tilausta, jota voi myydä lukijoille sen populaariudella ja entuudestaan tuttuudella.
Kuvataiteessa pyrkimys immersiiviseen estetiikkaan on tullut yhä ajankohtaisemmaksi teemaksi, vaikka visuaalisten taiteiden laajentumispyrkimysten juuret ulottuvat jälkimodernismiin 1960-luvulle. Jo silloin kuvataiteiden yksisilmäisyys, näköaistin ylivertaisuus sai haastajan estetiikasta, joka perustui sekä tilan että ajan käyttöön osana taideteosta.
