Kritiikin Uutisten kesäkirjeessä SARVin uuden kunniajäsenen Marja-Terttu Kivirinnan haastattelu, Juha Drufvan analyysi nykyisen tietoyhteiskunnan tilasta suhteessa perinteiseen käsitykseen kansalaisyhteiskunnasta sekä Emilia Männynvälin purku siitä, mitä kuuluu kriitikon vastuuseen. Lisäksi lehden muuta artikkelitarjontaa.
• • •
Taidekritiikin parissa, vastuullisesti
Huomaan, että elämäni taidekritiikin parissa viettäneenä ja nyt taidekriitikoita edustavan lehden päätoimittajana en aina ole muistanut sitä perusasiaa, mikä minulle on journalismissa ollut merkittävintä kehitykseni kannalta.
Se on juuri tämä mainittu taidekritiikki. Talouteen, politiikkaan ja muihin maailman ajankohtaistapahtumiin liittyvät uutiset voivat järkyttää, kiinnostaa ja olla jopa elintärkeitä, mutta mieluiten opin nuorena maailmasta – ajankohtaismediasta puhuttaessa – kulttuurijournalismin kautta, ja ajattelin: ”Siinä vaiheessa, kun ei enää halua oppia mitään, ei tarvitse lukea kuin lööpit.”
Tämän huomioni herätti Emilia Männynvälin viimeinen Kritiikin Uutisiin kirjoittama kolumni, jossa hän suomii itsereflektiivisesti niin kriitikot, yleisön, taiteentekijät kuin median päättäjätkin.
• • •
Digitaalisen aikamme suuntaviivoja
Yksilöllisyyttä ja yksityisen suojaa korostavassa tietoyhteiskunnassa kerätään huipputeknologian avulla kansalaisilta kaikkein intiimeimmät tiedot kaupallisesti hyödynnettäväksi. Tämä tavoite on täysin vastakkainen perinteisen porvarillisen julkisuuden ja hegeliläisen kansalaisyhteiskunnan näkemyksen kanssa.
Tietoteknologiaa käytetään yksilöllistymiskehityksen sijaan ihmisten valvonnan ja ohjailun välineinä. Samaan aikaan Suomessa kaupallinen media koettaa sivuuttaa Yleisradion osana hyvinvointivaltion kulttuuripolitiikkaa.
Juha Drufvan kirjaesseessä on G. W. Hegelin kulttuurifilosofian lisäksi syynissä Kimmo Jylhämön ”Digi-askeesi – Miten elää ja ajatella digitaalisella aikakaudella”, Timo Harakan ”Datakapitalismi kriisien maailmassa” ja Olli Seurin & Hannu-Pekka Ikäheimon ”Portinvartijat – Kamppailu tiedon vapaudesta”.
• • •
”Taide on aina poliittista”
”Taide on yhteisöllistä, kulttuurista kieltä, joka ilman muuta viittaa aina johonkin, yhteiskuntaan ja taiteen omaan historiaan, esimerkiksi taidehistorian sukupuolittaviin ja myös kolonialistisiin rakenteisiin”, määrittää SARVin kunniajäsenyyden hiljattain saanut taidehistorioitsija ja -kriitikko Marja-Terttu Kivirinta.
Kivirinnan mukaan taide on aina poliittista – ”joskaan ei puoluepoliittista”, ja samassa taide ilman kritiikkiä on taidetta ilman taidehistoriaa. Politiikan ja historian kytköstä taiteeseen ei voi unohtaa.
”Elinympäristömme kannalta yksi yhä vain tärkeämmäksi tuleva näkökulma on neohumanismi. Maapallolla on muutakin elämää kuin ihmisiä. Tämä täytyy ottaa huomioon myös taiteessa”, toteaa Kivirinta, jota Kritiikin Uutisiin haastatteli Siskotuulikki Toijonen.
• • •
Lisää Kritiikin Uutisia
SARV MYÖNSI Kritiikin Kannukset -palkinnon tänä vuonna runoilija Elina Salliselle, jota Kritiikin Uutisiin haastatteli Auli Särkiö-Pitkänen: ”Lomittaisuuksien runoilija – Elina Sallinen sai Kritiikin Kannukset 2024”.
Siskotuulikki Toijonen haastatteli puolestaan Taiken uutta johtajaa Kaisa Rönkköä: ”Taiken johtajalle kaiken ytimessä on syvä kunnioitus taiteentekijöitä kohtaan”. Taustaa taiteen rahoituksen ja taidehallinnon nykyhaasteille tarjoaa kulttuuripäällikkö Tarja Hautamäen raportti ”Uusi julkinen hallinto saapui taiteen edistämisen kentälle – näin se maakunnissa koettiin”: Mitä erilaiset valtion hallintouudistukset ovat lopulta merkinneet taiteen ja kulttuurin edistämistehtävälle? Onko Taiken perustaminen huonontanut taide- ja kulttuuritoiminnan edistämistä maakunnissa?
SAAMELAINEN taiteilija ja kuraattori Aarni Pieski kirjoittaa esseessään ”’Olen istunut täällä satoja vuosia’ – kolonialismin pysäyttämä aika” ihmisoikeusrikkomuksista, kielen vallasta ja kolonialismista niin Saamenmaalla kuin Gazassakin, lähtökohtanaan helmikuussa 2024 Vadsøssä esitetty teos ”Juovssaheaddji – The Rematriator”. Esitys kertoo pohjoissaamelaisesta noaidista, Poala Ándesta, joka tuomittiin 1600-luvulla noituudesta ja rummun käytöstä.
MIKSI ÄÄNITAITEILIJA ei halua tulla määritetyksi äänitaiteilijana? Onko taiteen sanastoa käyttävä kriitikko tai taiteentutkija taiteilijan luovan työn karsinoija? Esseessään ”Lajitermit: ahtaita lokeroita vai taiteen ja yleisön palvelua?” kriitikko ja museotyöläinen Petteri Enroth kirjoittaa: ”Oikein käytettyinä taiteen lajitermit ennen kaikkea auttavat kokemaan mahdollisimman suuressa määrin sen teoksen, jonka taiteilija on tehnyt ja joka näyttelyyn on tuotu, avaamaan sen erityisen maailman.”
TEATTERI- ja tanssikriitikko Maria Säkön mukaan esimerkiksi ”runokriitikko tanssiesityksen sanallistajana ja tanssikriitikko romaanin kriitikkona on mahdollisuus, jota hyödynnetään aika vähän”. Säkö pohtii kaksiosaisen esseesarjansa ensimmäisessä osassa sitä, millaisia näkökulmia, mielikuvia ja määritelmiä kirjallisuudessa annetaan tanssille ja teatterille: ”Täydellinen spektaakkeli! Tanssi, teatteri ja ooppera taideteosten aiheena vuonna 2023, osa 1”. Sarjan toinen osa ilmestyy syksyllä 2024.
”TUOREIMMASSA gaalassa oli sukupolvenvaihdoksen tuntua”, kirjoittaa elokuvakriitikko Timo Peltonen reportaasiesseessään murroskohdalta tuntuneesta Jussi-gaalasta 2024. Samalla hän katsoo myös 1990-luvulle, jolloin kolmekymppinen Renny Harlin palkittiin urastaan ja Aki Kaurismäki oli viimeksi Aki Kaurismäki. (”Kiikun kaakun sukupolvenvaihdos: erään Jussi-vuoden anatomia”)
LEHDEN englanninkielistä tarjontaa edustaa tutkija ja taiteilija Karolina Kucian perusteellinen essee performanssitaiteesta ja elämästä niin kuin se hänelle ilmentyi New Performance Turku Biennale -tapahtumassa vuonna 2023 (An in-depth essay by researcher and artist Karolina Kucia on performance art and life as it manifested itself for her at the New Performance Turku Biennale 2023): ”ON DOING THINGS. An essay on the New Performance Turku Biennale “Coming Together” 2023”
KIRJA-ARVIOISSA kriitikko, kirjailija Aki Petteri Lehtinen pureutuu Sue Prideaux’n perusteelliseen elämäkertaan filosofi Friedrich Nietzschestä sekä avaa yleisemminkin Nietzschen kulttuurikriittistä ajattelua: ”Vapaaksi kaunasta ja laumasta. Nietzschen kulttuurikritiikki ja julkisuuskuva”.
Kriitikko ja kirjailija Ville Hännisen tarkastelussa on kolme Parvs-kustantamon esseeteosta, Harri Kalhan ”Lupa nauttia – esineistä, kauneudesta ja keräilystä”, Riitta Nikulan ”Kävelykuvia – aikoja ja paikkoja” ja Marja-Terttu Kivirinnan ”Kriitikon katse – melankolian monet kasvot”. Arviossaan ”Kolme kirjaa kulttuurin kerrostumista” Hänninen näkee teoksia yhdistävänä piirteenä ”kulttuurin kerroksisuuden ja hitaiden muutosten kuvauksen sekä tarkkanäköisyyden”.
Psykedeelien renessanssista on viime aikoina puhuttu Suomessa paljon. Tästä esimerkkinä on myös ”Psykekeelit ja luovuus Suomalaisessa kuvataiteessa” -teos sekä samanniminen näyttely Helsingissä toukokuussa 2024. Taidehistorioitsija Juha-Heikki Tihinen arvioi teoksen: ”Psykedeeleistä ja kuvataiteesta”.
TUTTUUN TAPAAN lehden kaksi vakiokolumnistia vaihtuvat vuoden välein. Uudet kolumnistit esitellään elokuun lopussa, kesäkauden jälkeen. Tässä vielä katsaus työnsä jo päättäneiden kolumnistiemme kevään ja kesän teksteihin: huhtikuussa Johannes Ekholm totesi, että ”Taiteilijat tarvitsevat taikauskoa” – maagista ajattelua itsekin kokeiltuaan, ja kesäkuussa hän pohti kolumnissaan ”Mitä 100 % tarkoittaa?” onko taiteilijan todellakin aina laitettava työssään itsensä sataprosenttisesti likoon, kuten kirjailija Paul Auster opetti?
Huhtikuussa Emilia Männynväli kirjoitti aikamme keskustelukulttuurin eetoksesta: ”Julkinen keskustelu on pelkkää asemoitumista ja omille poseeraamista” (”Ohipuhumisen olympialaiset”). Toukokuun kolumnissaan hän listasi ”33 motiivia kirjailijuudelle”. Näitä ovat muun muassa pakko, kohtalo, lahja, nautinto…
KESÄN NELJÄSSÄ arkistojulkaisussa katsahdetaan Kritiikin Uutisiin kymmenen vuotta sitten. Tällä kertaa aiheina ovat tanssi ja kuvataide. Ensimmäinen arkistonosto, Karina Kruskopfin tangon hetkessä tapahtuvasta sulautumisen ihmeestä kertova essee, on jo luettavissa: ”Argentiinalainen tango – Läsnäolon poetiikkaa”.
Kritiikin Uutiset toivottaa lukijoilleen hyvää loppukesää!
0
0