Sini Linteri ja Hanna Pelttari:

Itsensätyöllistäjän opas.

Avain 2023, 187 s.

Suomessa toimi vuonna 2021 muissa kuin maatalousammateissa 198 000 yksinyrittäjää. He työskentelevät useilla eri aloilla ja vaihtelevissa olosuhteissa, mutta monessa perusasiassa kaivattu apu ja neuvot ovat kaikille yhteisiä.

Nopeasti kasvanutta yksinyrittäjien ryhmää kirjavoittavat monet muut itsensätyöllistäjät, kuten ilman yritystä toimivat, apurahalla työskentelevät ja laskutuspalveluyrityksiä käyttävät. Yhteistä kaikille on, että he hoitavat oman työllistymisensä ja siihen liittyvät velvollisuudet tavalla tai toisella itse.

Ammattiliitot ja muut järjestöt ovat julkaisseet useita, omalle alalle kohdistettuja itsensätyöllistäjien oppaitaSuomen arvostelijain liittokin julkaisi vuonna 2001 kirjoittamani Arvostelijan selviytymisoppaan.

Sini Linterin ja Hanna Pelttarin Itsensätyöllistäjän opas pyrkii sen sijaan kattamaan koko itsensätyöllistäjien kirjon. Se käy läpi asioita, jotka nähdään yhteisiksi kaikille itsensätyöllistäjille partureista kielenkääntäjiin.

Kirjan kymmenen luvun aiheita ovat muun muassa yritysmuodot, markkinointi, työssä jaksaminen, taloudenhoito, vakuutukset, verotus ja oman toiminnan kehittäminen.

Tavoite kattaa kaikki on kirjan vahvuus ja heikkous. Jokainen itsensätyöllistäjä löytää siitä asioita, jotka ovat itselle oleellisia. Yritysmuotojen, vakuutusten ja verotuksen asiat ovat melko samanlaisia kaikille.

Kirja jää kuitenkin samalla hieman yleiselle tasolle. Asiakashankinta toimii omalla logiikallaan eri aloilla, samoin palkkion määräytyminen. Jotkin merkittävät asiat saavat melko lyhyen käsittelyn.

Tekijät tunnistavat tämän pulman ja pyrkivät joka tapauksessa antamaan yleiset kehykset ja neuvot, jotka sopivat kaikille. Esimerkiksi laskutuksen pääperiaatteet suhteessa omaan tuloon selvitetään, samoin omassa työssä jaksamisen vaateet.

Tavoite kattaa kaikki on kirjan vahvuus ja heikkous.

Taiteen ja kulttuurin alalla toimiville kirja ei monelta osin ole riittävä perusopastus. Näin erityisesti tekijänoikeudesta. Se on monen kulttuurialan ammatin ydintä, arvostelijoidenkin ainoa kauppatavara.

Opas käsittelee tekijänoikeuden hyvin lyhyesti. Sen tarkempi sisältö ja merkitys jää kertomatta, samoin tekijänoikeuden luonne kauppatavarana. Tämä on selvästi tekijöiden tietoinen valinta. Asian aukaiseminen hiukankin olisi edellyttänyt huomattavasti laajempaa käsittelyä ja tämä olisi muuttanut kirjan yleisesityksen luonnetta.

Tärkeä linjaus on se, että kirja pyrkii antamaan vinkkejä toimintaan ja työhön, mutta korostaa samalla, että jokaisen on itse määriteltävä, mikä sopii hänelle. Näin esimerkiksi asiakkaiden jakamisessa hyviin ja huonoihin: kukin määritelköön itse omista lähtökohdistaan asiakkaansa, kirja korostaa. Huomio vastaa omaa kokemustani.

Sama koskee omaa työkulttuuria. Yhden ihmisen työpaikassa hän itse määrittelee, miten ja milloin haluaa työnsä tehdä. Kirjoittajat kehottavat seuraamaan omaa tapaansa toimia. Jos se ei tunnu toimivan, on syytä miettiä sen muuttamista.

Tämä on itsensätyöllistäjän ammatin ydintä: valta päättää itse. Vapaus valita ja valmius kantaa valintojensa seuraukset. Tämä tulee kirjassa kiitettävästi esiin.

Taiteen ja kulttuurin alalla toimiville kirja ei monelta osin ole riittävä perusopastus. Näin erityisesti tekijänoikeudesta.

Ammattiliittojen ja eri alojen ammatillisten järjestöjen monipuolinen tuki sekä merkitys vilahtaa kirjassa vain ohimennen. Tätä puolta olisi ollut syytä avata laajemmin. Järjestöillä on isompi merkitys kuin olla apurahojen lähde tai apu joissakin käytännön asioissa. Osa solmii työehtosopimuksia itsensätyöllistäjienkin aloille. Niiden toiminta alansa työllisten puolesta on hyvin moninaista.

Rakenteeltaan kirja on hakemistomainen. Asiat on jaoteltu pääosin lyhyisiin kappaleisiin, joiden jäljille pääsee hakemistosta.

Kieli on asiallista ja hyvää, välillä tosin jossain määrin persoonatonta. Tiettyjä juridisia asioita kerrottaessa se on ymmärrettävää, jotta teksti on tarkkaa ja oikeaa. Vaarana on tällöin tekstin jääminen etäiseksi.

Esimerkiksi matkakustannusten korvauksista ja päivärahoista kirjoitettaessa viitataan verohallinnon yhtenäistämisohjeen kaavamaiseen vähennykseen. Sille on kuitenkin selkeä aika- ja euromäärä. Tämän mainitseminen olisi helpottanut asian ymmärtämistä.

Itsensätyöllistäjän opas täyttää tehtävänsä yleisenä johdatuksena ammatissa kuin ammatissa työskentelevälle itsensätyöllistäjälle. Erityisesti sen huomiot ammatissa toimimisen käytännöstä ovat usein oleellisia. Niissä tekijöiden kokemus tuleekin selvimmin esiin ja teksti muuttuu omakohtaisemmaksi.

Kirjoittaja on kriitikko, jonka teoksia ovat muun muassa visuaalisen alan tekijöiden opas Työnä kuva (2021) sekä Arvostelijan selviytymisopas (2001).