Saaren kartanon residenssi kutsui kriitikoita osallistumaan DasArts-palautteenantotyöpajaan tänä syksynä. Intensiivisten päivien tuloksena syntyi idea kriitikoiden omasta palautteenantokurssista.

Olin viime keväänä juttukeikalla Koneen Säätiön ylläpitämässä Saaren kartanon residenssissä, Mynämäen Mietoistenlahdella. Puhuimme residenssin johtajan Leena Kelan kanssa kritiikin nykyisestä tilasta ja sen mahdollisuuksista avautua entistä vuorovaikutteisempaan suuntaan.

Kela kertoi, että syksyllä residenssissä olisi tiedossa DasArts-palautemetodin koulutus ja kysyi, olisinko halukas osallistumaan koulutukseen kriitikon näkökulmasta. Sanoin empimättä kyllä, ja saman tien totesimme, että olisi hyvä, jos koulutukseen voisi osallistua muitakin kriitikoita. Suomen arvostelijain liitto lähettikin lisäkseni Mia Hannulan ja Maaria Ylikankaan tälle syys- ja lokakuiselle koulutusjaksolle.

Rakenne ennen kaikkea

Koulutusta tuli pitämään Georg Weinand, yksi DasArts-metodin kehittäjistä. Metodi kehitettiin Amsterdamin taideyliopistossa (Amsterdam University of Arts, Academy of Theatre and Dance) vuoden 2012 tienoilla, vaikka sen juuret ulottuvat Weinandin mukaan jo 1990-luvun lopulle. Metodi on syntynyt perusteellisen palautteenannon tarpeesta taiteilijoille, jotka harvoin sellaista muuten kuin kritiikin muodossa saavat. Tässä kohtaa on tarpeen korostaa, että me kriitikot emme osallistuneet työpajaan arvioidaksemme taiteilijoiden työtä varsinaisesti kriitikon roolista käsin, vaan oppijan ja havainnoitsijan vinkkelistä, tasavertaisina osallistujina residenssitaiteilijoiden ja residenssin henkilökunnan kanssa.

Palautetta annetaan taiteellisista prosesseista, tietyssä vaiheessa olevasta teoksen ideasta, ei valmiista teoksista.

DasArts-menetelmää hyödynnetään ryhmämuotoisesti keskeneräisten taiteellisten prosessien havainnoinnissa ja analysoinnissa. Saaressa residenssitaiteilijat pitivät koko viisitoistahenkiselle ryhmälle presentaatiot omasta työskentelystään, ja esitysten sisältöä käsiteltiin palautemetodin työkalujen kautta. DasArts eroaa perinteisestä kritiikinannosta monessakin mielessä. Ensinnäkin palautetta annetaan taiteellisista prosesseista, tietyssä vaiheessa olevasta teoksen ideasta, ei valmiista teoksista. Toisekseen, metodi on äärimmäisen strukturoitu kokonaisuus, jonka puitteissa noudatetaan tarkkaa etenemistapaa. Se koostuu useista eri osuuksista, muodoista (formods). Kolmanneksi, metodin ideana on työntää sivuun subjektikeskeinen ajattelumalli, ja keskittyä palautteenantoon nimenomaan teoskeskeisesti, siitä näkökulmasta, mikä palvelee parhaiten taiteellista teosta ja sen eteenpäin viemistä. Metodi perustuu välittömään ja nopeaan vuorovaikutteiseen palautteeseen, reaktioihin siitä, mitä on juuri yhteisesti koettu.

Palautteenantotilannetta moderoi sihteeri (secretary), joka tekee muistiinpanot ja esittelee eri palautteenantomuodot. Saaren sessioissa sihteerin roolissa toimivat Weinandin lisäksi residenssin henkilökunta. Residenssin tavoitteena on hyödyntää metodia jatkossa residenssitaiteilijoiden kanssa säännönmukaisesti.

Esittelen tässä metodin perusrakennetta:

– Taiteilija esittelee ensin lyhyesti itsensä ja työnsä (artist’s statement) ja mitä hän tulee ryhmälle esittämään. Taiteilija myös kertoo, millaisiin kysymyksiin teokseensa liittyen hän toivoisi palautteenantajien kiinnittävän huomiota.

– Presentaatio (showing).

– Presentaation jälkeen siirrytään kahdenkeskisiin keskusteluihin (one-on-one) ja siitä yhteiseen palautteenantoon.

– Ryhmä muodostaa yhteisen piirin, jossa myös taiteilija on osallisena. Palautteenanto alkaa myönteisen palautteen osiolla, jossa kerrotaan, mikä kaikki teoksessa kokijoiden mielestä toimii (affirmative feedback, what works). Palautetta koetusta annetaan lyhyin kommentein ja mahdollisesti tiiviin perusteluin.

– Seuraavaksi siirrytään osioon mitä teos tarvitsee vielä kehittyäkseen, tietyistä näkökulmista (what the work needs, from different perspectives). Esim. jos teos käsittelee ekologisia kysymyksiä, palautteen näkökulma voi olla puun, sienestävän ihmisen, biologin tai paikallispoliitikon.

– Muita metodin muotoja ovat esimerkiksi vinkit & keinot (tips and tricks), jotka ovat konkreettisia ohjeita (tee näin, lisää tätä, ota tämä pois, jne.), sekä juorukierros (gossip round), jonka aikana taiteilija siirtyy pois ryhmän muodostamasta piiristä mutta jää huoneeseen. Muut puhuvat mahdollisimman monipuolisesti ja rehellisesti kokemastaan presentaatiosta. Tilannetta vapauttaa se, että taiteilija ei ole katsekontaktissa muuhun ryhmään, mutta ideana on silti, että kaikki annettava palaute on rakentavaa. Myös eriävät mielipiteet syventävät keskustelua ja näin ollen myös tilanteessa syntyvää palautetta.

– Kirjoitimme myös jokaisen session päätteeksi henkilökohtaisen kirjeen kulloinkin vuorossa olleelle taiteilijalle. Kirjeessä saattoi kertoa sellaisia ajatuksia, joita ei yhteisessä tilanteessa ollut ehtinyt tai halunnut sanoa.

Teoskeskeistä palautetta

Vietimme yhteensä viitisen päivää metodin parissa, kahdessa eri jaksossa, syys- ja lokakuun lopuilla. Pääsimme testaamaan DasArtsia seitsemän eri presentaation osalta. Metodin omaksumisessa oleellista on oivaltaa, että palautetta ei muotoilla minä-lähtöisesti, vaan teosta palvellen. Siksi metodissa on tiukka struktuuri, jota noudatetaan. Mutu-mielipiteet ja rönsyilevät puheenvuorot eivät kuulu tähän menetelmään, paitsi vapaan keskustelun osiossa, jota voidaan tapauskohtaisesti hyödyntää muun rakenteen ohessa.

Tiukka näkökulmalähtöisyys varmistaa sen, että palaute syntyy ja sitä annetaan rakentavassa muodossa. Metodissa ei ole kyse palautteenantajan henkilökohtaisesta mieltymyksestä tai mausta, vaan fokus on teoksessa ja teoskeskeisyydestä lähtevässä, nopeasti annettavassa, mahdollisimman eritellyssä ja moninäkökulmaisessa palautteessa.

Oleellista on oivaltaa, että palautetta ei muotoilla minä-lähtöisesti, vaan teosta palvellen.

Saaren metodiworkshopissa praktiikaltaan monitaustaiset taiteilijat esittelivät kukin teoksiaan. Saimme analysoitavaksemme käännöstekstiä, käsikirjoitustekstiä, installaatiomuotoisia ja osallistavia teoksia, jotka levittäytyivät lähiluontoon, äänitaidetta, maalaustaidetta, videoteoksia ja karaokejuhlahuoneen.

Epäkiitollisin paikka oli varmaankin olla taiteilijana ensimmäisenä vuorossa, sillä tuolloin metodia opeteltiin askel askeleelta, eikä siitä osattu vielä ottaa kaikkea irti.

Kuva: Heidi Horila

Menetelmä sellaisenaan palvelee työpajakokemuksen perusteella ehkä parhaiten monitaiteista tai esittävän taiteen teosta, jossa voidaan hyödyntää esimerkiksi eri ilmaisun muotoja tai osallistavia ulottuvuuksia. Käännöstekstien osalta tulee monikielisessä ryhmässä herkeämättä vastaan myös kielimuuri, jolloin tekstiä on haastavaa, jopa mahdotonta analysoida kielen merkitysten kannalta (kyseisessä tapauksessa oli kyse ranskasta suomeen kääntämisestä, esittelyssä oli mukana myös englanniksi käännetty samainen tekstiosio). Toisaalta kieltä voi havainnoida myös kuulokuvan perusteella, sen soinnin ja rytmin kautta, kuten tässä tapauksessa taiteilija/kääntäjä meitä ohjeistikin tekemään.

Jatkoajatuksia

Sain mielestäni hyvin kiinni metodin ideasta, ja innostuin sen pelillisestä ja leikittelevästä konseptista. Weinand esitteli ja paljasti työpajan aikana vähä vähältä uusia metodin muotoja, joten metodi tuntui kasvavan ja kuoriutuvan vähitellen kuin sipuli. Palautemuodoista näkökulmaosion opettelu ja sisäistäminen oli ehkä haastavin. Yllätyksellisten näkökulmien peloton ja luova tuottaminen ja ”tykittely” vaati totuttelua. Osion merkitys kuitenkin avautui, kunhan pääsimme ryhmänä vauhtiin.

Myös kahdenkeskiset keskustelut heti presentaatioiden jälkeen olivat hedelmällinen ja hyvä hetki tutustua muihin ryhmäläisiin. Juuri yhdessä koetun taiteilijan esittelyn jälkeinen kymmenminuuttinen one-on-one-keskustelu, presentaation onnistuneiden ja siitä mahdollisesti uupuvien elementtien pohdiskelu yhdessä toimi uusien ihmisten esittelynä toisilleen.

Miten metodi toimisi sitten kriitikon työssä?

Miten metodi toimisi sitten kriitikon työssä, on toinen kysymys. DasArts perustuu vuorovaikutukseen ja ryhmänä kommunikoimiseen. Kriitikon työskentely puolestaan on enimmäkseen yksinäistä puurtamista. Pohdimme yhdessä Mia Hannulan ja Maaria Ylikankaan kanssa metodin soveltumista kriitikon työhön Saaren jaksojen aikana. Aloimme ideoida kriitikoille räätälöityä omaa, DasArts -metodiin pohjautuvaa kurssia.

Pohdimme, että mahdollisella tulevalla kurssilla voitaisiin käsitellä taiteita laajalla otteella. Kurssilla voitaisiin kirjoittaa koetuista teoksista kritiikkejä, joiden yhteiseen käsittelemiseen hyödynnettäisiin DasArts-metodia.

– Kriitikoilla on kaikilla tietenkin oma osaamisalueensa, ja osa taiteenaloista voi tuntua vieraalta. Siksi juuri olisi hyödyllistä kirjoittaa erilaisista taiteista. Itselle vieraammistakin taiteenalojen kokemuksista kirjoittaminen voi kertoa ja avata kirjoittajan lähtökohtia yllättävän paljon, Maaria Ylikangas lausuu.

Ylikangas kertoo jo myös testanneensa metodin typistettyä versiota opettamallaan esseekirjoituksen kurssilla. Harjoitustehtävien osalta on hyödynnetty metodin mikä toimii- ja mitä teksti tarvitsee -osioita.

Opiskelijat innostuivat Ylikankaan mukaan palautteenannosta, siitä näytti olevan selvästi hyötyä heille heidän kirjoitusprosessissaan.

– Tämän kokemuksen perusteella metodi sopii siis myös palautteenantoon tekstityöskentelyn osalta, mutta se voi kaivata pientä soveltamista. Esimerkiksi presentaation sijaan voi olla mielekästä antaa teksti luettavaksi palautteenantajille etukäteen – toki tekstin luonteesta riippuen.

Kollegiaalisesta palautteesta, ryhmämuotoisesta työskentelystä ja kritiikkitekstin ja taiteen suhteen keskustelemisesta voisi ilman muuta olla hyötyä kriitikon työssä.

Itse ajattelen, että kollegiaalisesta palautteesta, ryhmämuotoisesta työskentelystä ja kritiikkitekstin ja taiteen suhteen keskustelemisesta voisi ilman muuta olla hyötyä kriitikon työssä, vastaavasti kuten taiteilijoille omassa työskentelyssään. Toistaiseksi olen omassa ajattelussani Saaren työpajan jäljiltä soveltanut mikä toimii- ja mitä teos tarvitsee -lähestymistapoja arvioimieni esittävän taiteen teosten osalta.

SARVilla oli jo vuonna 2021 suunnitteilla järjestää työpaja kriitikoille ja kirjailijoille DasArts-menetelmän pohjalta, mutta tuolloin pandemia vesitti sen toteutumisen. Halua ja toiveita SARVin suunnalta vastaavan kriitikkokurssin järjestämiseen SARVin toiminnanjohtaja Riikka Laczakin mukaan on, mutta tämä riippuu rahoituksesta ja muista puitteista.

Kirjoittaja on toimittaja ja kriitikko.

DesArts-metodin syntyvaiheista amsterdamilaisessa taidekoulussa: A Film about Feedback.