Suomen arvostelijain liitto SARV on valinnut Turussa 5.–10.9.2023 järjestettävän New Performance Turku Biennalen residenssikriitikoksi tutkija ja performanssitaiteilija Karolina Kucian.

Syksyn 2023 New Performance Turku Biennalen (NPT) ohjelmiston teemana on ”Coming together” ja se koostuu yli 20 taiteilijan ja taiteilijaryhmän teoksista. Erilaisiin tiloihin kaupungissa levittäytyvien teosten lisäksi performanssitaiteen biennaalin ohjelmistoon mahtuu keskusteluita, performanssiluentoja ja juhlia. Kucia aikoo nähdä tapahtuman koko ohjelmiston ja raportoida siitä Kritiikin Uutisiin residenssinsä päätteeksi.

Puolasta kotoisin oleva, Helsingissä asuva Karolina Kucia on käynyt vuosina 2007–2013 Teatterikorkeakoulun esitystaiteen ja -tutkimuksen koulutusohjelman (nykyisin Live Art and Performance Studies), jota tuolloin veti Suomen merkittävimpiin kuuluva performanssitaiteilija, ajattelija ja tutkija Annette Arlander. Tätä ennen Kucia oli valmistunut maisteriksi Poznanin Taideakatemiasta Puolassa pääaineinaan ”Intermedia”[1].

Tällä hetkellä Kucia tekee väitöskirjaansa Esittävien taiteiden tutkimuskeskus Tutkella Taideyliopistossa. Aiheena hänellä on ”Monstrous Agencies – Parasitic and Monstrous Organizational Scores for Cooperation in Arts Under the Condition of Precarization of Labour” (Hirviömäiset toimijuudet – Parasiittiset ja hirviömäiset partituurit yhteistyön muodoille prekarisoituneissa työyhteisöissä).

Näen taiteesta ja teoksista kirjoittamisen yhtenä osana taiteen kenttää. Minulle kirjoittaminen on ajattelun väline.

”En ole taidekriitikko, vaan taiteilija ja tutkija. Näen taiteesta ja teoksista kirjoittamisen yhtenä osana taiteen kenttää. Minulle kirjoittaminen on ajattelun väline. On asioita, jotka kirkastuvat ainoastaan kirjoittamisen kautta”, Kucia kuvailee suhdettaan kirjoittamiseen ja kritiikkiin.

Kucia ajattelee, että performanssitaidetta ei kannata opiskella tai selittää teorian kautta. Teoria voi toki tukea ajatuksen artikulointia ja auttaa sanoittamaan itselle uutta asiaa tai tunnetta. Kuitenkin Kucian mukaan performanssitaiteesta oppii ja sen katsomisessa kehittyy vain käytännön kautta eli tekemällä, katsomalla ja osallistumalla. Tässä Kucia näkee oman vahvuutensa SARVin residenssikriitikkona New Performance Turku Biennalessa. ”Haluan ajatella, miksi ja miten jokin teos on tehty suhteessa performanssi- ja esitystaiteen historiaan.”

Kucia suhtautuu performanssitaiteeseen intohimoisesti. NPT:ssä hän lähestyy tehtäväänsä residenssikriitikkona paitsi tutkijana ja taiteentekijänä, myös taiteen rakastajana. ”Tai ehkä parempi sana kuin lover olisi fan”, Kucia miettii. ”Innostun siitä! Samoin kuin juuri nyt innostun kirjoittamisesta.”

Kucia näkee, että jokainen performanssitaideteos on poliittinen, kontekstiin ja tilanteeseen sidottu ehdotus sekä aina myös harjoitus. Performanssitaiteen poliittisuus liittyy taidemuodon vahvasti vastarintaan linkittyneeseen historiaan sekä Kucialle tärkeisiin feministisiin praktiikkoihin. Harjoituksella Kucia tarkoittaa sitä, että esitystapahtuma itsessään on vain yksi – yleisöä vaativa – osa performanssitaiteilijan jatkuvaa ajattelua.

Kritiikin Uutisiin Kucia suunnittelee kirjoittavansa tekstin, joka ei ole akateeminen tai lankea turhaan lyyrisyyteen, vaan on selkeä ja antaa jonkinlaisen kokonaiskuvan biennaalin tapahtumista. ”Ajattelen, että joka kerta, kun performanssitaideteoksista kirjoitetaan, se on arvokasta. Taidemuodon taltioinnista on puhuttu tekijöiden kesken paljon ja se on osittain jopa osa performanssitaidetta, mutta haaste ja tarve se on silti. Ajattelen, että performanssitaiteesta kirjoittamista voi lähestyä kuin kirjoittaisi ihmiselle, joka ei tunne taiteita lainkaan ilman että teksti menettää kiinnostavuuttaan ja kulmaansa.”

Performanssista kirjoittamisen dokumentoiva merkitys vaatii Kuciasta sitäkin, että lukija saa kiinni siitä, mitä esityksessä tapahtui, keitä siellä oli paikalla ja millaisia suhteita ihmisten ja asioiden välille tuossa ainutkertaisessa tilanteessa syntyi.

Kenties tekstini voi jatkaa jotain toisen katsojan nupullaan olevaa ajatusta.

Kucia muistelee Martin Weltonin ajatusta, että taidekritiikki ei ole niinkään se, mitä kriitikko kirjoittaa vaan se kuhina, tunnelma ja ne keskustelut, jotka tapahtuvat esitystilasta lähtemisen jälkeen ihmisten ja muiden tapahtumien välillä. Tähän keskusteluun Kucia haluaa oman tekstinsä liittää New Performance Turku Bieannalen päätyttyä.

”Ehkä parhaimmillaan tekstini voi olla kurkistus festivaalille niille, jotka eivät sinne päässeet paikalle SEKÄ ajattelua sparraava kumppani niille, jotka esityksen tai esitykset näkivät. Kenties tekstini voi jatkaa jotain toisen katsojan nupullaan olevaa ajatusta tai synnyttää havainnon, että ai noinkin sen teoksen voi nähdä, tuollaiseenkin jatkumoon se saattoi asettua.”

 

Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja ja kulttuurituottaja.

 

Viitteet

[1] Intermedia on Dick Higgensin hahmottelema käsite taiteiden välisestä taiteesta.

Jaa artikkeli:Share on Facebook0Tweet about this on TwitterShare on Google+0Email this to someone
bursa escort