Kritiikin Uutisissa aloittaa tänä syksynä kaksi uutta vakiokolumnistia: kirjailija ja kulttuurikentän monitoimija Johannes Ekholm sekä toimittaja-kirjailija Emilia Männynväli. Kritiikin Uutiset haastatteli kolumnisteja asian tiimoilta.

Johannes Ekholm on kirjoittanut vuodesta 2013 lähtien näytelmiä, kuunnelmia, esseitä ja kaunokirjallisuutta sekä ollut muulla tavalla mukana erinäisissä taideprojekteissa – näytellyt, ohjannut, toiminut dramaturgina. Silti palkittu tekijä kertoo olevansa jännittynyt uudesta kolumnistipestistä.

– Ajattelen että kolumnistina kirjoitettu teksti on sidottu enemmän omaan henkilööni, kun taas kaunokirjallisuudessa voin luoda hahmoja, joiden näkökulmat poikkeavat omistani. Aion kolumnistina yrittää sanoa vilpittömästi mitä oikeasti ajattelen, niin selkeästi ja ymmärrettävästi kuin pystyn. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että minua jännittää miten täytän tämän roolin.

Hyvää tekstiä on mahdotonta kirjoittaa olematta rehellinen.

Lehden toinen kolumnisti Emilia Männynväli on helsinkiläinen toimittaja, kirjailija ja kriitikko, joka on työskennellyt muun muassa kulttuurilehti Voiman päätoimittajana. Tällä hetkellä Männynväli on äitiyslomalla työstään Kansan Uutisten toimituspäällikkönä. Hän on, muun kirjoitustyönsä ohessa, varsin kokenut kolumnisti.

– Kolumnien kirjoittaminen on osa journalismia, tai vähintään elää sen liepeillä, aivan kuten kritiikkikin. Se on osa työtäni, yksi mieluisimpia osia siitä.

Esseeteoksessaan Toiste en suostu katoamaan (Into 2023) Männynväli luonnehtii, että ”hyvää tekstiä on mahdotonta kirjoittaa olematta rehellinen” (s. 156). Suorasanainen on myös hänen vastauksensa kysymykseen kirjoittamisen merkityksestä hänelle itselleen.

– Kirjoittaminen on vittumainen olemisen tapa, jota en ole valinnut. Vittumainen se on muun muassa siksi, että kieli perustuu aina eronteolle ja on siksi keinotekoinen ja väkivaltainenkin väline. Maailma taas rakentuu perustavalla tavalla ristiriidoille ja paradokseille: sille, että jotain sekä on että ei ole. Tämän kuilun ylittäminen taitaa olla kielen keinoin mahdotonta.

Ekholmin suhde omaan kirjoittamiseensa kuulostaa astetta armollisemmalta:

– Lukemisen kautta tajusin aika varhain, että itsekin haluan kirjoittaa. Vaikka esikoisromaanini ilmestyessä olin yli kolmekymppinen, olen kirjoittanut kaikenlaista teini-iästä saakka. Minulle kirjat ja niiden tekijät ovat olemassa jossain ”tuolla”, ajattomassa ulottuvuudessa, johon voin olla yhteydessä silmänräpäyksessä, vain avaamalla kirjan.

– Kirjoittaminen on minulla siksi aina jonkunlaista vuoropuhelua näiden äänien kanssa. Kirjoittaessa koen lisääväni jotain siihen samaan inhimillisen kulttuurin kollektiiviseen varantoon, josta itsekin olen saanut niin paljon. Koetan keksiä jotain uutta, oli se ”uusi” miten pienimuotoista tahansa. Ja joskus keksiminen voi saada myös megalomaanisia piirteitä.

• • •

Taiteen kokemiseen tarvitaan erotiikkaa.

Johannes Ekholm nousi kulttuurimaailman tietoisuuteen vuonna 2014 näytelmällään Kaspar Hauser, jota useampikin kriitikko luonnehti sukupolvitapaukseksi. Näytelmän ohjasi Akse Pettersson, teoksen toinen käsikirjoittaja, ja se sai Q-teatterin lisäksi esityksiä myös Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä.

Johannes Ekholm. Kuva: JE

Pian ilmestyi myös Ekholmin esikoisromaani Rakkaus niinku (Otava 2016), josta tuli siitäkin tapaus. Romaani sai arvostetun Kalevi Jäntin palkinnon ja oli myös Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokas. Valkokankaalla Ekholm on esiintynyt muun muassa Hannaleena Haurun ohjaamassa meta-autofiktioelokuvassa Fucking with Nobody, joka sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 2020. Elokuvassa hän näytteli Johannes Ekholmin roolin.

Mitä Ekholmille tulee mieleen sanasta ”kritiikki”?

– ”Kritiikki” on nykyään monella tavalla latautunut sana. Kaikkeen pitäisi suhtautua koko ajan ”kriittisesti”. Samalla keskusteleminen kaventuu arjessa usein nopeiksi heitoiksi ja sivalluksiksi somessa. Kritiikki on ikään kuin jonkin asian ruumiinavausta. Taatusti myös tällaiselle kritiikille on tarvetta, mutta ihan joka tilanteeseen se ei välttämättä sovellu. Jos elävän ruumiin avaa liian auki, se kuolee.

Ekholm viittaa Susan Sontagin ehdotukseen, että taiteen kokemiseen tarvitaan erotiikkaa.

– Hyvä taidekritiikki voi mielestäni olla esimerkiksi sellaista, joka pyrkii näkemään teoksen sen omilla ehdoilla ja kuvailemaan sitä sen tietyssä kontekstissa, jolloin kriitikko voi antaa lukijalle uusia välineitä päästä läheisyyteen ja vuorovaikutukseen teoksen kanssa.

Myös Emilia Männynväli näkee kritiikin keskeisinä tehtävinä kontekstoinnin ja lukijan palvelemisen.

– Hyvä kritiikki voi olla myös arvokasta kulttuurikeskustelua ja lähes itsenäinen taideteos. Mutta laadukas kritiikki edellyttää kriitikolta vakavaa katsetta myös sisäänpäin. Eronteon ammattilaisen ei soisi sotkevan teosarvioonsa vaikkapa mielikuvaansa taiteilijan henkilöstä. Tarpeen tullen pitäisi uskaltaa sanoa myös, että en ymmärrä, tämä ei ole minulle. Se on omanlaisensa laatutakuu, ja sen osaa muuten ainakin musakriitikko Mervi Vuorela, terveisiä Merville!

• • •

Onnellisuus on merkityksellisyyden sivutuote, tavoitteeksi asetettuna se jää toteutumatta.

Emilia Männynväli. Kuva: Nauska

Tuoreen esseeteoksen ja yhdessä Pontus Purokurun kanssa kirjoitetun Luokkavallan vahtikoirat -tietokirjan (Into 2016) lisäksi Emilia Männynväliltä (ent. Kukkala) on ilmestynyt myös romaani Kaiken jälkeen (Into 2021). Miten taiteellinen kirjallinen työskentely suhteutuu journalistiseen kirjoittamiseen?

– Taiteellinen kirjallinen työskentely on kliseisen juustoisesti sanottuna kutsumukseni. Tällä hetkellä henkilökohtainen missioni on tuoda lisää (nais)ruumiillisuutta kirjallisuuteen. Ja huutona universumiin: palan halusta kirjoittaa myös audiodraamaa!

– Journalistisessa työssäni olen kirjoittanut enemmän yhteiskunnasta kuin kulttuurista, mutta yhä enenevästi jälkimmäisestä. Voiman päätoimittajana yksi tavoitteistani oli liudentaa näiden välistä rajaa, missä mielestäni onnistuimme hyvin. Kansan Uutisten toimituspäällikkönä vastaan niin ikään lehden kulttuuriannista.

– Olen kasvanut hardcore punkin parissa ja se on vaikuttanut ja vaikuttaa yhä paljon arvoihini, sosiaaliseen elämääni, estetiikkaani ja kirjoittamiseeni. Myös Kaiken jälkeen -esikoisromaanini rytmi kumpuaa sieltä.

Millaisia teemoja tai aiheita haluat nostaa esiin Kritiikin Uutisten kolumneissasi?

– En halua rajata aiheita tai teemoja etukäteen, mutta taiteessa ja kulttuurissakin olen yhteiskunnallisesti suuntautunut ja kiinnostunut (huolissani, kauhuissani…) etenkin tämän elonkehämme tilasta ja tulevaisuudesta, vastaa Männynväli.

Yhteiskunnallisella tasolla ihmiskunta tarvitsee kommunismia. Henkilökohtaisella tasolla ihmiskunta tarvitsee vapautta.

Johannes Ekholm puolestaan toteaa, että haluaa välttää yksioikoisia kannanottoja ajankohtaisiin poliittisiin aiheisiin.

– Haluan kirjoittaa ennen kaikkea taiteesta ja mielikuvituksesta hengellisinä yli-historiallisina ilmiöinä, Ekholm määrittää.

Entä tulevaisuus: millaisia uusia asioita tai ilmiöitä kolumnistimme näkevät tarpeellisina, ehkä välttämättöminä, jotta ihmiskunta tulisi onnellisemmaksi?

– Luulisin ihmiskunnan tarvitsevan enemmän aikaa toisilleen ja intohimoilleen, vähemmän aikaa Teams-palavereille ja paskan tilaamiselle Amazonista, Männynväli vastaa, ja tiivistää:

– Onnellisuus on merkityksellisyyden sivutuote, tavoitteeksi asetettuna se jää toteutumatta.

Ekholm puolestaan kiteyttää välttämättömyytemme vahvoin poliittisin sanapainoin:

– Yhteiskunnallisella tasolla ihmiskunta tarvitsee kommunismia. Henkilökohtaisella tasolla ihmiskunta tarvitsee vapautta. Kaikki esteet näiden toteutumiselle pitää poistaa.

• • •

Palataan vielä hyvän tekstin ominaispiirteisiin. Rehellisyys on yksi vaatimus, mitä muuta?

– Hyvä teksti vaatii ajatuksen, joka on riittävän selkeä, että sitä on järkeä yrittää välittää lukijalle. Tyyli on minusta tärkeää, vaikka se ei sinänsä kuulu journalismiin, määrittelee Ekholm.

– Hyvä teksti rakentuu genrestä ja tyylilajista riippumatta totuudellisuudesta, Männynväli toteaa, ja jatkaa:

– Vilpitön pyrkimys totuudellisuuteen on tärkein, oli kysymyksessä sitten runo, kritiikki, uutinen, väitöskirja tai scifi-romaani. Hyvä teksti rakentuu siis käytännössä hyvistä metakognitiivisista taidoista, ankarasta itsekritiikistä ja julmasta editoinnista. Myös innostuksesta, omistautuneisuudesta ja rohkeudesta. Uteliaisuudesta!

Emilia Männynvälin kolumni ilmestyy Kritiikin Uutisissa ensi viikolla ja Johannes Ekholmin avaus kolmen viikon kuluttua siitä.

Kirjoittaja on Kritiikin Uutisten päätoimittaja.