Miltä tuntuisi, jos suomalaisten pitäisi käydä katsomassa Huittisten hirvenpäätä Moskovassa tai Berliinissä, tai Paanajärven paimenpoikaa New Yorkin Metropolitan museossa? Beniniläinen tuttavani on sukuisin fon-kansasta ja kertoi kiinnostuneensa maansa ja kansansa historiasta jo kouluaikoina. Hän muutti työn perässä Pariisiin ja näki siellä museossa oman kansansa esineellistä kulttuuriperintöä ensimmäistä kertaa. 

Restituutio on esineiden järjestämistä sellaisille paikoille, johon ne kuuluvat. Tunnetuin esimerkki lienee Lontoon British Museumissa olevat ns. Elginin marmorit, joista Kreikka ja Britannia ovat kiistelleet jo kymmeniä vuosia, mutta British Museum ei ole luopunut niistä.

Unescon arvion mukaan 95 prosenttia Afrikan aineellisesta kulttuuriperinnöstä sijaitsee kaukana niiden kotikonnuilta. Uutisia Afrikkaan palautettavista esineistä näkee silloin tällöin. Kotiuttajia ovat yleensä pienet eurooppalaiset tai amerikkalaiset museot tai kokoelmat. Entisten siirtomaavaltojen suuret museot ovat vasta vähän lämpiämässä ajatukselle.

95 prosenttia Afrikan aineellisesta kulttuuriperinnöstä sijaitsee kaukana niiden kotikonnuilta.

Restituutiossa on usein annos politiikkaa. Dahomeyn kuninkaalta Pariisiin kähvelletyt esineet olivat osa Ranskan valloitus- ja siirtomaapolitiikkaa vuonna 1893. Palatessaan kotiseuduilleen Afrikkaan 130 vuotta myöhemmin nuo esineet tulevat Beninissä identiteettipolitiikan välikappaleiksi. Beniniläiset ovat niistä hyvin ylpeitä, eikä ole ihme, jos he haluavat niitä lisää.

• • •

Beniniin siirrettiin marraskuussa 2021 Pariisin Quai Branly museosta 26 esinettä, jotka ovat peräisin muinaisesta Dahomeyn kuningaskunnasta. Näitä ei tule sekoittaa niin sanottuihin Beninin pronsseihin, jotka ovat peräisin toisesta kulttuurista Nigerian eteläosissa, Beninin kuningaskunnasta. Myös Beninin pronsseja on alettu palauttaa Nigeriaan eri puolilta maailmaa.

Dahomeysta peräisin olevaa kokoelmaa on aikaisemmin kutsuttu nimellä Béhanzinin aarteet. Nimi viittaa itsenäisen Dahomeyn kuningaskunnan viimeiseen hallitsijaan.

Afrikkaan palautettavien esineiden virta on kasvamaan päin.

Afrikkaan palautettavien esineiden virta on kasvamaan päin. Beniniin kotiutettu kokoelma on tähänastisiin palautuksiin verrattuna melko suuri.

Esineet on valittu huolellisesti. Ne ovat läpileikkaus muinaisen Dahomeyn kuningaskunnan hovikulttuurin tasokkaimpaan osaan. Kokoelmassa on kolmen Dahomeyn kuninkaan, eli Ghézon, Glèlèn ja Béhanzinin mielikuvitukselliset, ihmistä muistuttavat eli antropomorfiset patsaat. Mukana on kuninkaiden valtikoita ja valtaistuimia, sekä Abomeyn kuninkaanlinnan koristeellisia ovia värikkäin reliefein. Kokoelmassa on myös taottuja metallisia pienoisalttareita, aseneita, sekä muita käsityöesineitä. Kuninkaiden sepät, käsityöläiset ja kuvanveistäjät loivat taitavasti tehtyjä esineitä, joilla oli myös suuri henkinen ja uskonnollinen arvo.

Esineet ryöstettiin Dahomeyn pääkaupungista Abomeysta, kun Ranskan sotajoukot valtasivat sen. Sotajoukkoja komensi miehityksen yhteydessä kenraaliksi nimitetty Alfred-Amédée Dodds. Hän kuljetutti esineet Pariisiin todisteiksi ja voiton merkeiksi siitä, että Dahomeyn kuningaskunta oli kukistettu. Sitten Dodds lahjoitti voittosaaliin Pariisin museon kokoelmiin.

• • •

Afrikasta peräisin olevia, länsimaisissa museoissa olevia esineitä on vaadittu palautettavaksi syntysijoilleen jo pitkään. Ranskan presidentti Emmanuel Macron piti syksyllä 2017 Ouagadougoussa, Burkina Fasossa puheen, jossa hän lupasi palautuksia. Kaksi tutkijaa, Felwine Sarr ja Bénédicte Savoy palkattiin laatimaan mietintö (Sarr & Savoy raportti, 2018) Afrikkaan palautettavasta kulttuuriperinnöstä ja sen eettisyydestä. Ranskan parlamentti hyväksyi jokaiselle palautettavalle esineelle asetuksen, jonka jälkeen niiden tie Länsi-Afrikkaan oli vapaa.

Kun esineet saapuivat Pariisiin 1800-luvun lopulla, ne olivat trofeita, voitonmerkkejä, materiaalisia todisteita siitä, että Ranska oli kukistanut autonomisen Dahomeyn kuningaskunnan. Sen jälkeen Ranska otti Dahomeyn ja ympäröivät alueet siirtokunnikseen. Miehitysaika päättyi vuonna 1960, kun Dahomey itsenäistyi. Maa nimettiin Beniniksi vuonna 1975.

Afrikan kulttuuriperinnön alkuperäinen materiaalinen, esineellinen puoli on vähemmän tunnettua.

Kuvanveistäjä Sossa Deden tekemä kuningas Béhanzinin antropomorfinen veistos. Kuva: Creative Commons CC BY-SA 3.0

Kaikki tuntevat Afrikan kulttuurin ei-materiaalista puolta, eli afrikkalaisuus on rytmiä, musiikkia ja tanssia. Mutta Afrikan kulttuuriperinnön alkuperäinen materiaalinen, esineellinen puoli on vähemmän tunnettua. Tämä johtuu siitä, että suurin osa siitä joko ryöstettiin tai myytiin Euroopan museoihin ja kokoelmiin. Loput esineet eurooppalaiset miehittäjät tuhosivat.

Politiikka on läsnä myös, kun entiset Ranskan vallan voitonmerkit tuodaan esille afrikkalaisten nähtäviksi. Beniniä vuodesta 2016 autoritaarisin ottein hallinnut presidentti Patrice Talon on toiminut aktiivisesti maan kulttuuriperinnön esittelemiseksi. Hänen puheissaan korostuvat identiteetin rakentaminen, kansallisylpeys ja yhtenäisyys. ”Restituution aika on koittanut”, sanoi Talon ja vaati yhä enemmän Afrikasta vietyjä esineitä palautettavaksi. Keväällä 2022 siirretyt esineet olivat esillä Beninin presidentinpalatsissa maan nykytaiteilijoiden teosten ohella.

Esineet tullaan siirtämään Ouidahin kaupungissa olevaan entiseen portugalilaiseen linnoitukseen. Siellä ne ovat esillä, kunnes ne siirretään muinaiseen Dahomeyn kuningaskunnan pääkaupunkiin Abomeyhin valmistuvaan museoon.

• • •

Dahomeyn kuninkaan istuin. Kuva: Creative Commons CC BY-SA 4.0

Beninissä kulttuuri ja matkailu yhdistetään toisiinsa. Ouidahissa on kunnostettu teitä ja katuja, sekä rakennetaan näyttävää matkailukeskusta. Vanhoihin museoihin on rakennettava kansainvälisen tason tekniikkaa, kuten ilmastointia ja on parannettava vartiointia. Beninissä on koulutettu museo-oppaita ja esineet vaativat konservointia. Ranskalais-kamerunilainen arkkitehti Françoise N’Thépé vastaa noin 3 000 neliömetrin laajuisen museon suunnittelusta Abomeyhin. Museo suunnitellaan noin 350 esineelle, ja johon myös 26 esineen kokoelma sisältyy. Museo tulee Dahomeyn kuninkaiden palatsien alueelle, joka on Unescon maailmanperintökohde.

Abomeyhin rakennettavan museon teemoina ovat orjuus ja muinaiset Dahomeyn Amatsonit.

Abomeyhin rakennettavan museon teemoina ovat orjuus ja muinaiset Dahomeyn Amatsonit. Cotonouhun on suunnitteilla myös nykytaiteen museo. Tämä vie aikaa, sillä maan museoiden tila on heikko. Maassa ei ole ollut kansallismuseon kaltaista kattavaa keskusmuseota. Ulkopuolisten arvioiden mukaan Beninin museoiden ongelma on ollut museokokoelmien kartuttamisen strategian ja kokoelmapolitiikan olemattomuus. Yhteistyötä tehdään kuitenkin länsimaisten museoiden kanssa.

Suurin mullistus Beninissä on kuitenkin se, että kulttuuriperinnön palauttaminen on herättänyt valtion ottamaan vastuuta ja kohentamaan maan museoita ja kulttuuriperinnön esittelyä. Tällä saattaa olla suuri vaikutus beniniläisten varsin hajanaiseen etniseen identiteettiin. Samalla Beninin tavoitteena on tulla johtavaksi matkailukohteeksi Afrikassa ja tähtäimessä ovat sekä afrikkalaiset, että länsimaiset vierailijat.

Kirjoittaja on kuvataidekriitikko, toimittaja ja Wikimedia Suomi ry:n aktivisti.