Muistan miten se alkoi. Katsoin serbialaisen junan ikkunasta toisiinsa yhtyviä sikoja pellolla. Otin kynän ja muistivihon esiin. Kirjoitin ensimmäisen sivun täyteen eikä siihen jäänyt marginaaleja. Kirjoitin toisenkin sivun ja kolmannen, jatkoin ainakin tunnin verran kirjoittamista ja ajantajuni katosi.
Vasta pysähtyessämme jollain pikkuasemalla Makedoniassa havahduin ja laskin kynän ja muistikirjan compartementimme pöydälle. Kaverini nukkui jostain syystä verinen paita päällään ja hattu silmillään vastapäisellä penkillä.
Olin ollut käsittämästäni todellisuudesta hetken aikaa ulkopuolella. Kirjoitin luvun tulevaan romaaniini, joka ilmestyisi kuuden vuoden kuluttua. Herätin kaverini ja luin hänelle kirjoittamaani. Häntä nauratti. ”Onko tuo kaikki syntynyt vain sikojen yhtymisestä”, hän kysyi. ”Se oli jonkinlainen portti muualle”, vastasin.
• • •
Csíkszentmihályin mukaan ihminen on onnellisimmillaan saadessaan todellisuuskuvansa järjestykseen ja hallintaan flow’n aikana.
Virtauskokemus, niin sanottu flow, löydettiin akateemisesti jo vuonna 1977 amerikanunkarilaisen professori Mihály Csíkszentmihályin määrittelemänä. Flow-kokemuksessa sisään tuleva informaatio ikään kuin kohtaa minän tavoitteet ja minän järjestys on tästä syystä monimuotoisempi ja siksi kohdennetumpi. Kaikki psyykkinen energia on tarkennettu tavoitteiden saavuttamiseen ja kaikki turha katoaa sen ympäriltä.
Csíkszentmihályin mukaan ihminen on onnellisimmillaan saadessaan todellisuuskuvansa järjestykseen ja hallintaan flow’n aikana. Näkemys kuvastaa varsin hyvin kokemustani serbialaisessa junassa. Professori kuvaakin kahdeksan osatekijää, joita flow-kokemukseen voi liittyä:
- Tehtävällä on selvät päämäärät.
- Yksilön keskittyminen on täydellistä.
- Oman minän arviointi vähenee.
- Ajantaju katoaa.
- Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta.
- Yksilön kyvyt ja tehtävän vaativuus ovat tasapainossa (tehtävä ei ole liian helppo eikä liian vaikea).
- Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta.
- Tehtävä on itsessään palkitseva.
Flow tuottaa siis iloa tekemisestä ja kadottaa minuutta. Vaikka sain jopa suoraa palautetta tuotoksestani epäonniselta matkakumppaniltani, suoralla palautteella Csíkszentmihályi ymmärtääkseni tarkoittaa onnistumisen kokemusta. Jotain sellaista, joka kannustaa jatkamaan.
Ranskalaisen sosiologi Roger Caillois’n mukaan voimakas todellisuuden kokemus koostuu muutamista keskenäänkin joskus ristiriitaisista osasista, kuten kilpailu, satunnaiset ilmiöt, aistien hämmentäminen ja mimiikka eli erilaisten todellisuuksien luominen.
Käytännön esimerkkinä voi esittää, että vaikkapa suljetussa tilassa (vaikkapa bussi) oleva piristeitä (kofeiinia) nauttinut henkilö kirjoittaa nopeasti reagoivaa uutisartikkelia tuoreesta tapahtumasta pyrkimyksenään olla ensimmäinen siitä kirjoittanut.
Hänen aistejaan on muovattu kemiallisesti, hän kokee kilpailua sattumalta hankalassa fyysisessä tilassa ja vaihtuvien todellisuuksien keskellä. Tämä jännitteinen kokemus saattaa tuottaa hänelle tavanomaista todellisuutta laajemman todellisuuskokemuksen, jolloin minä muuttuu hetkellisesti kompleksisemmaksi ja moniulotteisemmaksi. Syntyy flow.
• • •
Flow-kokemus on Csíkszentmihályin mukaan mahdollinen kaikenlaisissa töissä, mutta itseään toistavassa ja yksinkertaisessa työtehtävässä se on vaikeampaa. Työn täytyy esittää haasteita, joita tekijän on mentävä innolla ottamaan vastaan. Kirjoittaminen lienee kaikista klassisin esimerkki flow-ilmiön syntymisestä. Toisiaan rakastelevien sikojen katseleminen junan ikkunasta saattanee olla harvinaisimpia.
Kun kirjoitan tätä kolumnia virolaisessa maaseutubussissa, ajattelen miten virtauskokemuksen taustalla voidaan ajatella olevan myös filosofisia kaikuja.
Ihmisyksilöllä on tarve löytää jotain olemisen takana olevaa, mutta silti nyt-hetkistä ja puhtaasti itsekuvittelevaa tietoisuutta.
Filosofi Karl Jaspers esitti täälläolossa, eräänlaisessa tieteellisen olemassaolon käsitteessä kaiken olevan katoavaa ja epätäydellistä. Käsitykset maailmastamme muuttuvat tieteen kehittyessä. Siksi ihmisyksilöllä on tarve löytää jotain olemisen takana olevaa, mutta silti nyt-hetkistä ja puhtaasti itsekuvittelevaa tietoisuutta, joka näkyy meidän konkreettisessa maailmassamme muun muassa taiteena tai luovana toimintana. Jonain sellaisena, joka ei pyri saavuttamaan mitään, vaan toimii itsenään.
Sen ääripäässä voidaan sanoa olevan virtauskokemus, todellinen minuudesta hetkeksi irtautumisen malli, jossa ihminen alkaa elää luovaa tekemistään niin todella, että hän ei käsitä hetkellisesti minuutensa läsnäoloa.
Kuten Csíkszentmihályi itse sanoo: ”Parhaat elämämme hetket eivät ole passiivisia, vastaanottavaisia ja rentouttavia hetkiä… Parhaat hetket yleensä ilmaantuvat, kun ihmisen keho ja mieli on vapaaehtoisesti venytetty äärirajoille yrittääkseen suorittaa jotakin vaikeaa ja arvokasta.”
Olin sitten virolaisessa bussissa kirjoittamassa kolumnia tai serbialaisessa junassa paita veressä nukkuvan kaverini seurassa, todellisuuskokemus on voimakkainta aktiivisen tapahtuman ytimessä. Vaikka katselisi satunnaisten sikojen yhtymistä ikkunan takaa.
Ville Hytönen on Virossa asuva kirjailija, käsikirjoittaja ja toimittaja. Hänen tuoreimmat teoksensa ovat romaani Johannes-Andreas (Like 2022), lastenkirja Ötökkämaan ihmeet (Tammi 2022) sekä esseekokoelma Grand Tour (Tuuma 2022).
Kuva: Jyri Pitkänen