Kritiikin Uutisten kevätkirjeessä Suomen arvostelijain liiton uusi puheenjohtaja Vesa Rantama haastattelussa, virolaisen kirjallisuuskritiikin erityispiirteet Ville Hytösen tarkastelussa, lehden vakiokolumnistin Erkka Mykkäsen julistus suorasanaisuuden puolesta sekä lehden muuta kevään artikkelitarjontaa.
• • •
Kuorot laulamaan
Pitkän linjan kirjallisuuskriitikko Vesa Rantama valittiin Maria Säkön seuraajana Suomen arvostelijain liiton puheenjohtajaksi kaksivuotiskaudelle 2022–2023. Rantama on kirjoittanut kirjallisuuskritiikkiä vuodesta 2007. Hän on avustanut muun muassa Helsingin Sanomia, Parnassoa ja Kiiltomatoa sekä toiminut Tuli & Savu ja Nuori Voima -lehtien päätoimittajana.
Rantamalle kritiikki on – ollessaan puhetta taiteesta – olennainen osa yhteiskunnallista keskustelua. ”Kritiikki on paras takuu taiteesta puhumiselle itseisarvoisesti, sen omista arvoista ja mahdollisuuksista lähtöisin”, Rantama toteaa Kritiikin Uutisten haastattelussa.
Rantaman mukaan yksittäinen teoskritiikki ei pelkisty yhden ihmisen mielipiteeksi, sillä ”hyvin kontekstoimalla kriitikko saa näkemysten kuoron laulamaan”. Rantama määrittääkin kritiikin näkökulman rajaamisen taiteeksi. Vesa Rantamaa haastatteli Siskotuulikki Toijonen.
• • •
Kriitikkosubjekti ilmineeraa
Taiteella ja siitä käytävällä keskustelulla on keskeinen sija sivistyneen yhteiskunnan ylläpitämisessä. Virossa tämä on ymmärretty. Oman kielen ja kulttuurin vaaliminen ja pitäminen elävänä näkyy Virossa esimerkiksi siinä, että kulttuurilehtien tuki on maassa aivan eri tasolla kuin Suomessa: paljon pienemmässä Virossa tuki on kaksi miljoonaa euroa vuodessa, kun Suomessa ei päästä edes lähelle miljoonaa euroa.
Esseessään ”Yleisen höpinän ymmärtämisestä virolaisessa kritiikissä” Ville Hytönen tarkastelee suomalaisen ja virolaisen kirjallisuuskritiikin välisiä eroja. Samalla essee valottaa kritiikin ja kulttuurikeskustelun erityyppisiä mahdollisuuksia yleisemminkin. Virolainen kirjallisuuskritiikki tuntuu Hytösen mielestä hämmentävän henkilökohtaiselta, kun taas suomalaisessa kritiikissä kyllä tiedostetaan subjektiivinen asetelma, mutta kielellisesti se naamioidaan yleiseksi näkökulmaksi.
”Kriitikon persoonan osallistuminen kritiikkiin ei ole poseerausta, vaan se ikään kuin rakentaa historiallisen viitekehyksen kritiikille, jotta tulevaisuuden tutkijat osaavat arvioida teosta sen omassa ajassa”, Hytönen kirjoittaa.
• • •
Suorasanaisia viestejä
Pitäisikö taidejournalismin olla nykyistä selkokielisempää? Pitäisikö runouden olla vähemmän koukeroista? Toiseksi viimeisessä Kritiikin Uutisten kolumnissaan Erkka Mykkänen lähettää ”Suorasanaisuuden koulukunnan terveiset” ja nostaa esiin kirjoittajan viestintätaidot: ”Lääkärin työssä oikea diagnoosi on viestintätaitoja tärkeämpää – mutta taiteessa ja taidekeskustelussa tarkka kommunikaatio on työn pääsisältö”.
Mykkäsen mielestä kriitikot pukevat turhan usein keskeneräistä ajattelua mukaälykkääseen ilmiasuun, mutta toteaa kuitenkin armollisesti, ettei itsekään ole oman koulukuntansa kunniakkain edustaja: ”Hämärä ilmaisu lirkuttelee minua tämän tästä puoleensa. Olen löytänyt siihen kolme syytä.”
• • •
Lisää Kritiikin Uutisia
KRITIIKIN KANNUKSET luovutettiin huhtikuussa elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja Hanna Bergholmille ja Ilja Rautsille kauhudraamasta Pahanhautoja (2022). SARVin Kannus-lautakunnan perustelujen mukaan Sundancen elokuvajuhlilla maailmanensi-iltansa saanut Pahanhautoja on poikkeuksellinen elokuva, ei pelkästään kotimaisen kauhun saralla, vaan hallittuna ja eheänä kokonaisuutena. Kritiikin Uutisten päätoimittaja Martti-Tapio Kuuskoski jututti tekijöitä heidän työstään sekä siitä, mikä lopulta tekee kauhusta varteenotettavaa kauhua. Eikä aivan sattumalta yhteishaastattelussa Kauhunhautojain kannukset puhuta myös kauneudesta. Kuvia Helsingin Cinema Orionissa pidetyistä palkintojuhlista 12.4.2022 löytyy täältä.
SUOMALAISEN TAIDEKRITIIKIN merkkihenkilö ja nykytaidekentän pitkän linjan vaikuttaja Taava Koskinen kuoli 9.3.2022 tapaturmaisen kaatumisen seurauksena. Hän oli kuollessaan 56-vuotias. Koskinen oli Kritiikin Uutisten pitkäaikainen avustaja ja aktiivinen toimija SARVissa. Muistokirjoituksen Taava Koskisen muisto kirjoitti Kritiikin Uutisiin kuvataidekriitikko ja professori Juha-Heikki Tihinen. Kirjoitus on julkaistu myös englanniksi: Remembering Taava Koskinen — Obituary. Taava Koskisen toiminta oli huomattavan kansainvälistä erityisesti AICA:n, Kansainvälisen kuvataidekriitikkojen järjestön parissa.
RUNOUDESTA KIRJOITTAMINEN tuppaa jäämään harvojen harteille, vaikka kirjallisuudesta kirjoittavia toimittajia ja kriitikoita on melko paljon, toteaa kirjailija ja kriitikko Virpi Alanen esseessään Runoudesta kirjoittaminen. Alanen pohtii henkilökohtaisessa ja samalla aiheen juurille menevässä tekstissään tapoja, joilla saada kirjallisuuskriitikot aktivoitumaan niin, että runouden medianäkyvyydestä ei tarvitsisi joka vuosi olla uudestaan huolissaan. Esseetä kuvittavat kirjailija Maria Matinmikon mustavalkoiset valokuvat.
SELF-HELP-ROMAANI on genrehybridi, joka herättää sekä innostumisen että inhon tunteita 2020-luvun itseavun lävistämällä aikakaudella. Ja mikäli ihmiset haluavat nauttia self-helpinsä aiempaa viihdyttävämmässä muodossa, tullee lajista vielä kelpo rahasampo. Kirjailija ja kriitikko Marissa Mehr kirjoittaa esseessään Ihana kamala elämäntaitoromaani tästä uudentyyppisestä kirjallisuudenlajista, joka yhdistää psykologiset itseapuohjeet pitkään proosafiktioon.
SATIIRI ON GENRE, mutta riittääkö se satiirista, että kulttuurikeskustelussa todetaan jonkin teoksen kuuluvan kyseiseen lajiin. Näin usein on asian laita. Keskustella kannattaisi mieluummin siitä, onnistuuko satiiri tai osuuko se oikeaan kohteeseen. Kriitikko, tutkija ja Kiiltomato-lehden päätoimittaja Ville Hämäläinen kirjoittaa televisiosatiirin lajityyppiä auki esseessään Vaikea laji: satiiri. ”Keskustelu Don’t Look Upin ja White Lotuksen ympärillä osoittaa, miten Amerikka-keskeistä suomalainen kulttuurikeskustelu on”, Hämäläinen kirjoittaa.
TULOSSA: Herman Raivion Konflikti-trilogian päättävä essee ilmestyy Kritiikin Uutisissa perjantaina 20. toukokuuta. Esseen aiheena on debatti, erilaiset keskustelustrategiat. Vaikka fraasit ”pääasia että keskustellaan” tai ”on tärkeää että keskustelu jatkuu” saattavat ärsyttää ja tuntua tyhjänpäiväisiltä kliseiltä, ehkä niilläkin on oma paikkansa keskustelussa.
Esseesarjan ensimmäisessä osassa Vastustajan tärkeydestä Raivio esitteli agonistisen kirjoitusnäkemyksensä ja toisessa osassa Kirveellä on töitä: negatiivisesta kritiikistä hän pureutui negatiivisen kritiikin olemukseen ja olemattomuuteen. ”Arkipuheessa sanalla kritiikki on paha kaiku ja sen ajatellaan tarkoittavan lähinnä taideteoksen – ehkä taiteilijankin – pahoinpitelyä. Suurin osa nykyisestä taidekritiikistä on silti käytännössä ihan muuta.”
Kritiikin Uutiset toivottaa keväisen kriittisiä lukuhetkiä!
0
0