Tilanteesi on tämä: haluaisit kirjoittaa, mutta et uskalla aloittaa. Hyvä, tämä kolumni on suunnattu sinulle. Kirjoittamisella tarkoitan luovaa kirjoittamista, eli sitä ihanaa ja turhaa puuhaa, joka toisinaan synnyttää myös julkaistavia kirjoja.

Ei ole olennaista, haluatko kirjoittaa epämääräisestä itseilmaisun tarpeesta vai toteuttaa kirkkaan dekkari-idean. Tilanteesi on silti sama: et kirjoita. Ajatus saattaa jopa pelottaa sinua.

Etkä ole ainoa. Kirjoittamista opettaessani olen huomannut, että kirjoittamisen pelko yhdistää kaikkia ikäryhmiä ja yhteiskuntaluokkia.

Parikymppinen ajattelee olevansa liian nuori ja kokematon, mutta kolmenkympin ylittänyt on jo vakuuttunut yli-ikäisyydestään. Kuusikymppinen harmittelee, ettei saa otetta varhaisaikuisuuden kokemuksistaan, vaikka hän voisi kirjoittaa elämästään juuri nyt.

Yliopistoa käymätön pelkää olevansa liian tyhmä kirjoittaakseen, ja yliopiston kirjallisuudenopiskelija se vasta tyhmyyttään pelkääkin. Ja niin edelleen.

Pahiten lukossa ovat kriitikot, kustannustoimittajat ja taiteen tutkijat. Heillä on ylikorostunut käsitys kirjoittamisesta älyllisenä toimintana, vaikka oikeasti puolet kirjoittamisesta on intuitiivista leikkimistä, jossa ajatus ”hyvästä tekstistä” tulee vain tielle.

Pahiten lukossa ovat kriitikot, kustannustoimittajat ja taiteen tutkijat.

Kirjoittavia ihmisiä sen sijaan yhdistää yksi asia. He ovat jossain vaiheessa vain alkaneet kirjoittaa, koska eivät enää jaksa ajatella, että kirjoittamisessa on mitään kovin ihmeellistä.

Seuraavassa tarjoan kaksi erilaista tapaa aloittaa kirjoittaminen.

• • •

Osta muistikirja ja kynä ja varaa kirjoittamiselle tunti aikaa. Sitten kirjoita kaksi kertaa 20 minuuttia. Tämän pidemmälle et saa asiaa suunnitella.

Muistikirjan ja kynän ostaminen on itsessään teko, joka käynnistää alitajuisen prosessin. Okei, minä otan tämän nyt vakavasti. Käsin kirjoittaminen muistuttaa, että kirjoittamisessa on kyse itseilmaisusta, jolla ei ole ennalta määrättyä tarkoitusta. Kynä paperilla auttaa myös irtautumaan läppäristä, joka symboloi suorittavan arjen harmautta.

Mene kirjakauppaan ja valitse muistikirja, joka tuntuu houkuttelevalta. Ole tässä rehellinen. Älä hanki kirjaa, joka saa sinut ”näyttämään kirjoittajalta”, vaan sellainen, johon sinun oikeasti tekisi mieli kirjoittaa. Ehkä se on klassinen Moleskine, ehkä viiden euron Frozen-muistikirja tai sininen ruutuvihko.

Osta kynä, joka kuljettaa mustetta kevyesti. Itse suosin 0,3-millistä Rotring Tikky Graphic -mustekynää.

Kun olet hankkinut muistikirjan ja kynän, mene rauhalliseen paikkaan, jossa sinulla on tunti häiriötöntä aikaa. Se voi olla kahvila tai oma keittiönpöytä. Olet varannut ajan kirjoittamiselle jo edellisenä päivänä. Kukaan ei häiritse sinua nyt.

Tehtäväsi on kirjoittaa kaksi 20 minuutin sessiota. Mitä kirjoittaisit?

Jos sinulla on valmis aihe, kirjoita vapaata tekstiä. Tärkeintä on, ettet suunnittele kirjoittamista, vaan pidät kynän liikkeessä ja annat tekstin kertoa sinulle, mitä olet tekemässä. Voit hyvin kirjoittaa tekstiä, joka vasta käsittelee kirjoittamista.

Älä yritä kirjoittaa hyvin, mutta pidä huolta, että oma tekstisi kiinnostaa sinua. Kukaan ei ole katsomassa, sinun ei tarvitse poseerata. Jos ensimmäinen lause menee teeskentelyksi, ei se mitään. Kirjoita toisesta lauseesta totta.

Pidä kynä liikkeessä molempien 20-minuuttisten ajan. Välissä voit pitää pienen hengähdys- ja mietiskelytauon.

Tärkeintä on, että kirjoittaessasi sanot, mitä haluat sanoa.

Aloituksen voit halutessasi valita seuraavista vaihtoehdoista.

”Muistan…”

”Haluaisin kirjoittaa…”

”Avasin oven, ja vastaani tulvahti…” / ”Hän avasi oven, ja vastaan tulvahti…”

Luota täysin sokeasti näihin ohjeisiin. Lupaan, että yllätyt.

Jos niin ei kuitenkaan käy, kokeile seuraavaa tapaa.

• • •

Unohda muistikirja, kynä ja koko ajatus siitä, että kirjoittaminen pitäisi ottaa vakavasti. Älä tee kirjoittamisesta numeroa.

Ala kirjoitella salaa.

Käytän tarkoituksella sanaa kirjoittelu. Kirjoittelu ei ole mitään oikeaa kirjoittamista. Se on vain, no, en tiedä, jotain pikku naputtelua.

Toimi seuraavasti.

Luo tyhjä Word-tiedosto tai Google Docs -dokumentti. Tee se heti. Nyt.

Kyllä, nyt. Keskeytä kolumnin lukeminen ja luo tyhjä tiedosto. Puhelimen muistiokin käy.

Keskeytä kolumnin lukeminen ja luo tyhjä tiedosto.

Aloita sanoilla ”Haluaisin kirjoittaa” ja kirjoita kymmenen minuuttia mahdollisimman rehellistä tekstiä. Ei haittaa, jos ajatuksesi ovat aluksi turhautuneita ja vihaisiakin, kunhan kirjoitat niiden läpi kohti seuraavia ajatuksia.

Hienoa, nyt sinulla on uusi tekstitiedosto! Pidä sitä seuraavien viikkojen ajan elossa millä tahansa tavalla, joka tuntuu sinusta mukavalta.

Salaisen kirjoittelun tiedosto on joutomaa tai puutarha, johon voit silloin tällöin lykätä jotain: tajunnanvirtaa, muistiinpanoja ja ranskalaisia viivoja, mutta yhtä hyvin raakaversioita runoista tai tarinan kohtauksista (ehkä käytät pelkästään pieniä kirjaimia, jotta homma ei näytä liian viralliselta).

Salaa kirjoittelu on leikkiä, joka pitää lopettaa heti, jos se tuntuu vähänkin ikävältä. Kirjoittelulle ei tarvitse varata erikseen aikaa, sillä se tapahtuu katveissa. Muutama rivi tiskaamisen ohessa, hississä tai vaikka vessanpöntöllä.

Itse salakirjoittelen sohvalla. Somerajoituksia ei ole: voin käydä Instagramissa ja Facebookissa niin paljon kuin huvittaa. Yleensä ei huvita. Kirjoittelu huvittaa.

Puolitoista tuntia salaista kirjoittelua on ehdoton maksimiaika, enempi alkaisi tuntua työltä. Kirjoittamiselta.

Metodi on toiminut. Kirjoitan sillä seuraavaa kirjaani. Tai siis, kunhan jotain vähän naputtelen.

Erkka Mykkänen on 32-vuotias kirjailija ja kirjoittamisen opettaja. Hän on julkaissut kaksi proosateosta, novellikokoelman Kolme maailmanloppua (WSOY 2015) ja romaanin Something not good (WSOY 2018). Tällä hetkellä hänen mieluisin työnsä on Kirjoittamisesta-podcast, jonka hän toivoo innostavan ja lohduttavan kirjoittavia ihmisiä.

Kuva: Emilia Kangasluoma